Siirry pääsisältöön

Tommi Kovanen, Jenny Rostain: Kuolemanlaakso

"Yhtäkkiä kuului kova pamaus ja maailmani musteni. Tajuntani valtasi hiljaisuus.
Pelikello pysähtyi aikaan 00:11 ja peli vihellettiin poikki.
Minua oli taklattu takaa kuolleesta kulmasta ja makasin jäällä tajuttomana."

Tommi Kovanen, Jenny Rostain:
Kuolemanlaakso
(Bazar 2017)
Äänikirjan lukija Antti Jaakola
Kesto 6h 6min.

Tommi Kovanen on entinen jääkiekkoilija, joka Rauman Lukossa puolustajana pelatessaan sai taklauksen seurauksena aivovamman ja joutui lopettamaan uransa. Mediassakin tilaa saanut tapaus on ehdottomasti kaiken julkisuuden arvoinen, ja enemmänkin. On hyvä, että monia epäreiluja ja absurdeja piirteitä saaneesta tapauksesta puhutaan ja kirjoitetaan. Jos sillä estetään yksikin vastaava vakava loukkaantuminen, on tehty jo paljon hyvää.

Kovin vaikealta tuntuu kirjoittaa kirjasta, joka perustuu traagisiin tositapahtumiin. Myötätuntoni on, ehdottomasti, kovia kokeneen pelaajan puolella. Hänen tarinansa on karmaiseva ja huolestuttava. Silti en voi olla sanomatta, että jonkinlainen moniäänisyys olisi voinut olla kokonaisuudelle eduksi, sillä nyt kirjassa korostuu Kovasen oma kokemus niin, että kaikki muut jäävät varjoihin katsomaan sivusta, kun mies tuhoaa ympäriltään lähes kaiken. Onko todella niin, että kukaan lähellä ei välittänyt eikä puuttunut asioihin ennen kuin oli jo melkein myöhäistä? Olisin mielelläni kuullut, miten lähipiiri koki käänteentekevän onnettomuuden, joka varmasti vaikutti suuresti myös muihin kuin uhriin itseensä. En myöskään voinut olla miettimättä, kuinka pelaaja, joka omienkin sanojensa mukaan muistaa tapahtumia huonosti, voi kuvata kaikkea mennyttä niin tarkasti.

Niin tai näin, Kuolemanlaakso on tärkeä kirja tärkeästä aiheesta. Jääkiekko on Kovasen koko elämä, ja käytännössä se lopulta vie häneltä lähes kaiken. On äärimmäisen murheellista, että lajissa sallitaan edelleen rumia, jopa vammauttavia taklauksia - viimeisimpänä uutisoitiin nuoren suomalaisen NHL-pelaaja Sebastian Ahon loukkaantumisesta taklauksen seurauksena. SM-liigasta ja sen johtoportaan toimijoista Kuolemanlaakso antaa häpeällisen kuvan. Toivottavaa on, että Kovasen tarina herättää ajattelemaan entistä enemmän sitä, että jokaisen pelaajan terveyden on oltava prioriteettien kärjessä - ei pelin näyttävyyden tai väärintekijöiden suojelemisen.

Kommentit

  1. Olen jonkin verran kuullut tästä Kovasen kirjasta ja syntyi nyt tunne, että voisin tämän lukea. Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elegia. Olisikin kiva päästä lukemaan sinun ajatuksiasi tästä.

      Poista
    2. Jonna

      mie luin Tommin ja kirjoitin tuonne: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuolemanlaakso/

      Nostin sen kolmen kärkeen, vuoden 2017 Blogistaniassa.

      Poista
    3. Kiitos linkistä, hikkaj! Käynpä lukemassa ajatuksiasi kirjasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok