Siirry pääsisältöön

Yaa Gyasi: Matkalla kotiin

"Kun hän oli ollut vielä pikkutyttö, isoäidin unien tulinainen oli kummitellut hänen ajatuksissaan hänen ollessaan valveilla. Hän oli kuullut naisesta vain isoäidin viedessä hänet rannalle ja kertoessa, mitä tiesi heidän esivanhemmistaan, mutta hänestä oli tuntunut silti, että hän näki naisen lieden sinisenä ja oranssina palavassa kaasussa, hehkuvissa hiilissä ja sytyttimien liekeissä. Hän oli pelännyt, että hänkin rupeaisi näkemään painajaisia - että esi-isät valitsisivat myös hänet kuulemaan heidän suvustaan kertovat tarinat - mutta pahat unet eivät olleet alkaneet, ja ajan mittaan liekkien pelko oli laantunut."
Yaa Gyasi: Matkalla kotiin
(Otava 2017)
Alkuteos Homegoing 2016
Suomentanut Sari Karhulahti
380 sivua
Otavan kirjasto -sarja on saanut uuden, hehkuvan jäsenen. Yaa Gyasin Matkalla kotiin on hieno romaani, joka kuvaa ajattomasti ja elävästi rasismin historiaa ja rasismin leimaamia elämänkohtaloita aina 1700-luvulta saakka.

Kaikki alkaa Ghanasta, joka ei vielä ole Ghana vaan Kultarannikko. Valkoiset ovat saapuneet, ja brittien hallinnoimasta linnoituksesta lähtee liikkeelle sukutarina, joka ulottuu Atlantin taakse ja nykyaikaan. Linnoituksessa ovat toisistaan tietämättä sisarpuolet: Effiasta tulee valkoisen kuvernöörin vaimo, jonka jalkojen alla vakityrmässä viruu Esi. Hänet viedään orjaksi Yhdysvaltoihin monen muun tavoin. Heimosotien vangeista muodostuu afrikkalaisille kauppatavaraa, josta valkoiset maksavat ja jota sullotaan orjalaivoihin. Orjista osa uupuu matkalle, osa päätyy uudelle mantereelle plantaasille töihin olosuhteisiin, jotka ovat sanalla sanoen epäinhimilliset.

Romaanissa seurataan kahden suvun tarinaa, jotka versovat samasta lähteestä. Toinen suku on Afrikassa, toinen Amerikassa, ja versot ovat siten erilaiset. Ihonväri on kuitenkin läsnä koko ajan, kuten ovat myös ennakkoluulot. Afrikassa epäsovinnaiset tekemiset saattavat johtaa yhteisön epäluuloon ja syrjintään, Amerikassa syyksi kaltoinkohteluun riittää väärä väri: "pahinta mitä Amerikassa saattoi tehdä oli olla musta mies."

Matkalla kotiin tuo lukijan eteen järisyttävän kuvan rasismista eri muodoissaan. Erään suvun ja sen jäsenten kautta Gyasi herättää vaikuttavasti eloon historian, joka kyllä on koulusta tuttua mutta joka on helppo ohittaa, koska tapahtumat ovat kaukana maantieteellisesti ja suurelta osin myös ajallisesti. Silti pohjalla oleva ajatus siitä, miten epätasa-arvoisessa asemassa ihmiset voivat ilman omaa syytään olla, on edelleen ajankohtainen ja tärkeä.

Romaanin ihmiset kokevat kauheita asioita ja törmäävät tämän tästä pahuuteen. Kuitenkaan kysymys ei ole kurjuuden maksimoimisesta vaan ikävyyksiin sekoitetaan sopivassa määrin valoa ja toivoa. Siten tarinasta muodostuu värikylläisen rehevä kertomus, josta välittyy elämän kirjoa kaikessa moninaisuudessaan. Suvun ja juurten merkitys on vahva: jokainen tulee jostain, vaikka tieto jossain kohtaa katkeaisikin.
"Meidän sukumme syntyi täällä, Cape Coastin kaupungissa", Vanha Nainen sanoi. Hän osoitti linnoitusta. "Näin tuon linnoituksen unissani yhä uudelleen, mutta en tiennyt syytä. Eräänä päivänä tulin tähän rannalle ja tunsin, että esi-isiemme henget kutsuivat minua."
Motiiviksi tarinassa nousee mustakivinen riipus, joka kulkee suvun kohtaloiden mukana. Kliseiseltä motiivin käytöltä kuitenkin vältytään, ja lopulta lukija tietää enemmän kuin nuoret suvun vesat, jotka kuvastavat kauniisti uskoa parempaan tulevaisuuteen. Tarinan lopetus tosin jää hieman latteaksi romaanin vahvan tenhon päätteeksi.
Sitä paremmin hän ymmärsi, että toisinaan vapaus vaati käsittämättömiä uhrauksia.
Yaa Gyasin esikoisromaani on vaikuttava ja kuvaa hienosti erilaisia maita ja kulttuureita, joissa on sekä hyvää että pahaa. Vaikka romaani kattaa pitkän ajanjakson ja näkökulmat vaihtuvat alati uusiin, pitää vahva tarina otteessaan. Suosittelen!

Matkalla kotiin muualla: Reader, why did I marry him?, Kirjaluotsi, Kartanon kruunaamaton lukija, Kirjahilla ja Mitä luimme kerran.

Helmet 2017: 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.

Kirjan ostopaikkoja: Adlibris* ja Suomalainen kirjakauppa*

Kommentit

  1. Tämä on aivan mahtavan upea romaani! Minulle tämä on tähän mennessä eräs vuoden parhaista lukuelämyksistä, jos nyt pitäisi rankata. Loppu on tosiaan hieman "arkinen" muuten niin vahvaan tarinaan verrattuna. Mutta sen voi antaa anteeksi, kun kirja muuten on niin hyvä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä minunkin listallani korkealle kohoaa, tarina on niin hieno. Itse asiassa mietin paljonkin, mikä olisi hyvä lopetus tarinalle. En keksinyt vastausta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste, osa 13 – ilmoittaudu mukaan!

Klassikkohaasteen logo: Niina T. Kirjabloggaajien klassikkohaaste lähestyy taas! Haasteen kolmastoista osa on vuorossa heinäkuun viimeisenä päivänä, joten aikaa klassikon lukemiseen on kosolti – nyt siis valikoimaan, mikä kirja sopivasti kutkuttaa ja houkuttaa!  Klassikkohaasteen viralliset säännöt: 1. Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea, ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) 2. Lue valitsemasi klassikko. 3. Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.7.2021. Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. 4. Kehu itseäsi: selätit klassikon - ja ehkä jopa nautit siitä! 5. Toista kohta neljä useasti! Voit osallistua myös ilman blogia. Jätä silloin tieto lukemastasi klassikosta haasteen koontipostaukseen ja kerro ajatuksesi kirjasta. Somessa käytetään tunnistetta  #klassikkohaaste . Haasteeseen vo

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Kirjabloggaajien klassikkohaaste: koonti

Logo: Niina T.   Kirjabloggaajien klassikkohaaste on edennyt kolmanteentoista toteutuskertaan, ja tällä kertaa mukaan ilmoittautui 26 kirjablogia.  Nyt pyydän teitä osallistujia kertomaan kommenteissa, mistä haastepostauksenne löytää. Postauksen voi mainiosti ajastaa heinäkuun viimeiselle päivälle ja linkin ilmoittaa tähän etukäteen. Kokoan kaikki linkit tähän postaukseen, jotta ne ovat myöhemminkin helposti löydettävissä. Somejulkaisuissa voi käyttää tunnistetta #klassikkohaaste. Seuraavaa klassikkohaastetta luotsaa Kartanon kruunaamaton lukija -blogin Elegia . Se onkin sitten järjestyksessään jo neljästoista klassikkohaaste. Toivottavasti haaste on tuonut mukanaan antoisia lukuelämyksiä! Kirjabloggaajien klassikkohaasteen 13. osaan osallistuneet: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä / Marile – Katherine Mansfield: Puutarhakutsut Amatöörihumanisti / Riina – Dhammapada Ankin kirjablogi / Anki – Leo Tolstoi: Anna Karenina Donna Mobilen kirjat / Leena Laurila – Albert Camus: Sivullinen Jotaki