Siirry pääsisältöön

Enni Mustonen: Nimettömät - Järjen ja tunteen tarinoita #1

"Niiasin uudestaan ja sopersin typertyneenä jonkinlaisen kiitoksenkin. Vasta hetken päästä ymmärsin äidin ja apteekkarskan puheista, että minun pitäisi lähteä Helsinkiin uuteen palveluspaikkaan. 
- Muistaahan Hilma minun sisareni Augusta Ahlstedtin, joka poikkesi meillä uutenavuotena matkalla asessori Lagerborgin hautajaisiin?"
Enni Mustonen:
Järjen ja tunteen tarinoita - Nimettömät
(Otava 2004)
Äänikirjan lukija Erja Manto
Kesto 8h 16min.
Nimettömät avaa Järjen ja tunteen tarinoita -sarjan, joka kuvaa itsenäistyvän Suomen historiaa kahden nuoren naisen elämänpolkujen kautta. Hilma on piikatyttö, josta kasvaa vahva ja itsenäinen ompelijatar. Anna puolestaan on pappisperheen tytär, jolla on aikaa haaveilla ja mahdollisuus opiskella. Molemmat päätyvät Helsinkiin Augusta Ahlstedtin katon alle: Hilma piiaksi ja Anna tätinsä kaitsemaksi opiskelijaksi. Vaikka naiset ovat eri yhteiskuntaluokista, syntyy heidän välilleen yhteys.

Historiallisen sarjan avausjakso sijoittuu 1800-luvun loppuun, kun isänmaallisuus nostaa päätään ja toisaalta idästä kantautuu ajoittain huolestuttavia uutisia. Yhteiskunnallisten muutosten keskellä Anna ja Hilma elävät omaa elämäänsä, tekevät omia valintojaan ja kasvavat kohti aikuisuutta. Vaikka toinen on piika ja toinen parempiosainen opiskelija, ovat molemmat eräänlaisia rajojen rikkojia. Hilma ei liiemmin kuvia kumartele ja Anna puolestaan haluaa opiskella ja hankkia ammatin itselleen.

Kiinnostavinta antia tässä romaanisarjan osassa on luokkayhteiskunnan kuvaus. On mielenkiintoista, miten päähenkilöiden asemat vaikuttavat heidän tekemisiinsä niin paljon. Ajankuva on mielestäni hyvinkin todentuntuinen, ja vaikka Mustosen romaanit käsittääkseni historialliseen viihdekirjallisuuteen lasketaan, on tarjolla paljon muutakin kuin kepeää romantiikkaa. Henkilöhahmot ovat hekin kiinnostavia, ertiyisesti Anna ja Hilma, joskin Augusta Ahlstedt on ainakin näin alussa melko yksiulotteinen. Eräänlainen rajojen rikkoja silti hänkin: 1800-luvun lopussa matkusteleva ja itsellinen nainen ei tainnut olla kovin usein vastaan asteleva olento.

Tämän kuuntelin äänikirjana samoin kuin jo aiemmin sarjan kakkososan, joka on nimeltään Mustasukkaiset. Nyt on kakkososa uusintakuuntelussa ja sarjan seuraavat osat odottavat puhelimessani vuoroaan.

Tästä historiallisesta romaanista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Kirjamielellä, Luettua ja Sivujen sanat.

Helmet 2017: 38. Kirjassa mennään naimisiin.

Kommentit

  1. Olen monta kertaa ajatellut kuunnella tämän sarjan äänikirjoina, mutta aina se on vaan jäänyt. Erja Manto lukijana on minulle todellinen vetovoimatekijä, sillä olen tähän mennessä pitänyt juuri hänen lukemistaan äänikirjoista eniten. :)

    ps. blogisi ulkoasu on ihanan raikas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjana tämä, kuten myös sarjan toinen osa, toimi mielestäni oikein hyvin. Kannattaa siis kokeilla! Kiitos!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…