"Ethan katsoi aidan taakse pimeään metsään. Hänen sydämensä hakkasi, mutta silti hän kuuli rääkäisyt, jotka olivat alkaneet kaikua metsässä.
Abret olivat tulossa."
Viimeinen kaupunki on Wayward Pines -trilogian päätösosa, joka vie lukijan keskelle tapahtumien pyörremyrskyä. Ethan Burke on paljastanut Wayward Pinesin asukkaille kaupungin salaisuuden, ja sekasorto on valmis. Kaupungin perustaja David Pilcher kostaa avaamalla kaupunkia ympäröivän aidan portit ja päästämällä sisälle hirviöt, abret.
Crouch osaa koukuttaa lukijan tarinan äärelle. Vauhti, seikkailu, väkivalta sekä hyvän ja pahan välinen taistelu virittyvät sellaiseen muotoon, että kirjaa on aika vaikea lopulta laskea käsistään. Toki on niin, että välillä vauhti on niin kovaa, että mutkia vedetään suoriksi liian osuvien käänteiden avulla, mutta vetävän kokonaisuuden äärellä lukija joka tapauksessa on.
Ja vaikka tarinassa eletään kaukana tulevaisuudessa, 3800-luvulla, on siinä aihelmia, jotka antavat nykyajan lukijalle ajattelemisen aihetta. Kertomuksesta välittyy kritiikkiä muun muassa ihmisen kaikkivoipaisuususkoa ja ylivalta-ajattelua kohtaan: vaikka vuosisadat vaihtuvat, ovat vanhat ajatusmallit tiukassa eikä ihminen paljon opi. Kaiken loppuminen on koko ajan pelottavan lähellä ja ajatuksena läsnä niin, että tarinaa pitää myös joiltain osin ahdistavana tulevaisuudenkuvauksena.
Wayward Pines -trilogia saa Viimeisen kaupungin myötä komean päätöksen. Epilogi tosin on sellainen, että en pahemmin yllättyisi, vaikka Ethan Burken seikkailuihin vielä palattaisiin.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Juha, Villis, Jenni, Katriina, Alma, Annika ja Krista.
Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingosta kuittaan ruudun Dystopia.
Abret olivat tulossa."
 |
| Blake Crouch: Wayward Pines - Viimeinen kaupunki (Tammi 2016) Alkuteos The Last Town 2014 Suomentanut Ilkka Rekiaro 324 sivua |
David Pilcherin viimeiset sanat toistuivat hänen mielessään.Samalla, kun Ethan käy henkistä vääntöä siitä, tekikö hän oikein vai väärin paljastaessaan kaupunkilaisille salaisuuden, hän yrittää pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Tehtävä vaikuttaa toivottomalta, kun verenhimoiset abret ryntäävät laumoina kaupunkiin ja teurastavat sen asukkaita. Eikä siinä vielä kaikki: nomadituomion saanut Hassler tuo tietoa aidan ulkopuolisesta elämästä ja sekoittaa Ethanin ja tämän vaimon suhdetta, joka muutenkin on hieman epäselvä. Lopulta tulee vielä sellaistakin tietoa, joka vaikuttaa laajasti koko yhteiskuntaan.
Tuon helvetin tänne.
Crouch osaa koukuttaa lukijan tarinan äärelle. Vauhti, seikkailu, väkivalta sekä hyvän ja pahan välinen taistelu virittyvät sellaiseen muotoon, että kirjaa on aika vaikea lopulta laskea käsistään. Toki on niin, että välillä vauhti on niin kovaa, että mutkia vedetään suoriksi liian osuvien käänteiden avulla, mutta vetävän kokonaisuuden äärellä lukija joka tapauksessa on.
Ja vaikka tarinassa eletään kaukana tulevaisuudessa, 3800-luvulla, on siinä aihelmia, jotka antavat nykyajan lukijalle ajattelemisen aihetta. Kertomuksesta välittyy kritiikkiä muun muassa ihmisen kaikkivoipaisuususkoa ja ylivalta-ajattelua kohtaan: vaikka vuosisadat vaihtuvat, ovat vanhat ajatusmallit tiukassa eikä ihminen paljon opi. Kaiken loppuminen on koko ajan pelottavan lähellä ja ajatuksena läsnä niin, että tarinaa pitää myös joiltain osin ahdistavana tulevaisuudenkuvauksena.
Wayward Pines -trilogia saa Viimeisen kaupungin myötä komean päätöksen. Epilogi tosin on sellainen, että en pahemmin yllättyisi, vaikka Ethan Burken seikkailuihin vielä palattaisiin.
Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Juha, Villis, Jenni, Katriina, Alma, Annika ja Krista.
Lukutoukan kulttuuriblogin kesäbingosta kuittaan ruudun Dystopia.
Kunpa tulisikin jatkoa! Olisi jännittävää tietää, mitä sitten tapahtui.
VastaaPoistaTotta! :) Toisaalta tuntuu vaikealta ajatella tarinalle jatkoa, mutta onneksi jatkon ajatteleminen ei olekaan minun tehtäväni. :D
PoistaLoppu tosiaan jätti oven raolleen Ethanin paluulle, en vain oikein tiedä onko se hyvä juttu vaiko ei. Toki olisi kiva tietää mitä tapahtui, mutta menisikö jatko-osa(t) vain vanhan liekin lämmittämiseksi. Mene ja tiedä, todennäköisesti lukisin jatkon ja ottaisin selvää :)
VastaaPoistaSamaa mietin minäkin: toisaalta kiinnostaisi tietää jatkoa mutta toisaalta hyvin toimineen jutun soisi jäävän tähän. :)
PoistaMinä melkein toivon, että tämä ei jatku, trilogia oli sen verran hyvä itsessään. Mielummin Crouch voisi aloittaa uuden sarjan kirjoittamisen:)
VastaaPoistaUsein taitaa käydä niin, että kertaalleen päätetyn jutun lämmittäminen uudelleen ei ihan onnistu. Crouchin tuotantoa kyllä lukisin jatkossakin mielelläni.
PoistaItse en ole trilogiaa lukenut laisinkaan, mutta useammankin kehuvan postauksen olen tässä viimeisen vuoden aikana lukenut. Ehkä pitää kokeilla? Dystopiat menee itsellä sinne mukavuusalueen ulkopuolelle kuitenkin, mutta joskus sieltä löytyy niitä helmiä. :)
VastaaPoistaMinä pidin tässä trilogiassa erityisesti siitä, että tarina alkaa ihan muuna kuin dystopiana ja vasta vähitellen paljastuu, mistä on kysymys. Uskallan siis suositella sellaisillekin, jotka eivät dystopioita tunne omikseen.
PoistaOlen lukenut vasta ensimmäisen osan, josta pidin. Löysin toisen osan äskettäin eli pitänee etsiä päätöskin. Jokin tuossa koukutti mukaansa.
VastaaPoistaMinusta kakkososa oli heikoin lenkki - aika usein trilogioiden kohdalla tuntuu siltä - mutta päätösosa onnistuu kyllä hyvin.
Poista