Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

"Pirriween alakoulun oppilaiden vanhemmat olivat häkellyttävän ihastuneita naamiaisiin. Tavallisessa visailuillassa ei ollut heille kylliksi. Rouva Ponder tiesi saamansa kutsun perusteella, että joku valopää oli keksinyt tehdä tilaisuudesta Audrey ja Elvis -visailun, mikä tarkoitti sitä, että kaikkien naisten oli pukeuduttava Audrey Hepburniksi ja miesten Elvis Presleyksi. (Se oli osasyy siihen, että rouva Ponder oli kieltäytynyt kutsusta. Hän oli aina kammonnut naamiaisia.) Vaikutti siltä, että useimmat osallistujista olivat saaneet innoituksensa Audrey Hepburnin elokuvasta Aamiainen Tiffanylla. Kaikilla naisilla oli pitkä musta puku, valkoiset hansikkaat ja kaulaa myötäilevä helmikaulakoru. Miehet puolestaan olivat valinneet esikuvakseen Elviksen kypsässä iässä. Kaikilla oli hohtavanvalkoinen haalari, säihkyviä jalokiviä ja avara kaula-aukko. Naiset olivat kauniita. Miesparat näyttivät pelkästään naurettavilta."

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet
(WSOY 2015)
Alkuteos Big Little Lies 2014
Suomentanut Helene Bützow
448 sivua

Liane Moriartyn romaani Mustat valkeat valheet kiinnittyy vahvasti australialaiseen Pirriween kouluun. Tarinan henkilöt ovat kaikki jotain kautta kytköksissä kouluun: Kuka on pienen koululaisen isovanhempi, kuka lapsenhoitaja ja niin edelleen. Pienet koululaiset toki ovat tärkeitä hekin. Eturiviin rynnistävät kuitenkin koululaisten vanhemmat, ja heitä riittää. Henkilöhahmot muodostavat herkullisen kuvan yhteisöstä, jossa vanhemmuus tuntuu olevan ura ja kilpakenttä.

Keskiöön nousevat kolme naista, jotka ovat erilaisia mutta ystävystyvät. Kuvankaunis Celeste luotsaa kouluun viisivuotiaita kaksospoikiaan ja on käsittämättömän rikas. Jane saapuu alueelle uutena asukkaana pienen poikansa kanssa ja etsii omaa paikkaansa. Madeline emännöi uusperhettä ja tuskailee teini-ikäisen tyttärensä tempauksia samalla, kun Fred aloittaa koulun. 

Koulun vanhemmat kokoontuvat yhteiseen illanviettoon, joka päättyy traagisesti, kun yksi vanhemmista saa surmansa. Heti tarinan alussa selviää, että tragedia on kouluyhteisöä kohdannut, mutta vasta aivan lopussa selviää, kuka vanhemmista menehtyi. Rakenne piti mukavasti mielenkiintoa yllä, kun vähän väliä huomasin arvailevani, kuka tuo menehtynyt mahtaakaan olla. Olin jopa huolissani, että ei kai vain...

Romaanin keskeiset naiset onnistuivat jäämään mieleen. Jane ja Celeste kantavat molemmat mukanaan suuria salaisuuksia, ja Janen Ziggy-pojan osakseen saama kohtelu koulussa herättää voimakkaita ajatuksia. Hyvänä vastapainona toimii Madeline, joka suhtautuu elämään ihastuttavan ronskisti ja itseironisesti niin, että hänen seurassaan tulee naurettua kerran, jos toisenkin: "Sanotaan, että vanhoista kaunoista kannattaa päästää irti, mutta enpä tiedä, min olen kyllä aika kiintynyt omaani. Hoivaan sitä kuin pientä lemmikkiä."

Mustat valkeat valheet on toimiva sekoitus kepeyttä ja vakavuutta. Tarinaan sisältyy arkisia tilanteita, jotka naurattavat ja tuntuvat tutuilta. Sitten mukana on tummempi puoli, johon sisältyy (koulu)kiusaamista, elämän kokoisia sanoja ja perheväkivaltaa. Oivaltavaa viihdettä tarjoava romaani onnistuu koskettamaan ja herättämään ajatuksia, ja tämän kirjan myötä Liane Moriarty nousee kirjailijaksi, jonka tuotantoon aion perehtyä uudelleen.

Moriartyn romaanista ovat kirjoittaneet myös Annika, Salla, Nina, Leena Lumi, Norkku ja Krista. Lisäksi Hanna määrittelee Mustat valkeat valheet "lukusukkulaksi" - mainio määritelmä!

Kiitos kustantajalle viihdyttävästä lukukokemuksesta.