Siirry pääsisältöön

Kolmas neljännesvuosikatsaus


Hiljaista, kovin hiljaista on ollut blogissani viime aikoina. Epätavallisen hiljaista, kun vertaa normaaliin menoon, mutta luotan siihen, että jossain vaiheessa taas virkistymme, sekä minä että blogi. On ollut kiirettä monenlaista, perhe-elämää uhmaikää tapailevan taaperon sekä muiden perheenjäsenten kanssa ja ihan klassista syysväsymystä. Sitä muuten tuntuu olevan ilmassa yleisemminkin, niin moni on viime aikoina huokaissut, että kylläpäs väsyttää.

Minua on väsyttänyt niin, että lukeminen on viime aikoina jäänyt hyvin, hyvin vähäiseksi. Mutta uskon siinäkin suhteessa elämän jossain vaiheessa virkistyvän, stressiä en suostu lukemisistani tai lukemattomuuksistani ottamaan.

Mutta: miltäs näyttääkään vuoden kolmas neljännes koostettuna?

Arvostelukappaleita tulin lukeneeksi epätavallisen paljon, lähes puolet luetuista kirjoista. Kirjastolainoja luin kahdeksan kappaletta, enkä kirjaston omaisuuteen olisi kajonnut noinkaan paljon, ellen olisi ilokseni löytänyt kirjastostamme e-kirjavalikoimaa, jota on ollut helppo hyödyntää. Omia ostoksia lukemisiin osui kuusi kappaletta, ja arpajaispalkintoja ja lahjakirjoja sekaan osui yksi kumpaistakin.

Kirjailijoiden sukupuolijakauma asettui - ehkä minulle ominaisimpaan tapaan - asentoon, jossa naiskirjailijat ovat hienoisessa enemmistössä. Kotimaista kirjallisuutta luin käännöskirjallisuutta enemmän, ja sekin lienee minulle tavallisin tilanne.

Luin kolmen kuukauden aikana 28 kirjaa. Se on vähemmän kuin odotin, sillä olihan iso osa vuoden kolmannesta neljänneksestä kesää, jolloin lukuaikaa yleensä on melko paljon.

Mitä sitten tulin lukeneeksi? Katja Ketun Yöperhonen nousi vuoden kirjallisten kohokohtien joukkoon, se on pakko sanoa. Kotimaista, kiehtovaa kirjallisuutta edustivat myös Sari Peltoniemen Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille, Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit ja Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puiden tarinoita - Merenkulkija, jolta tiesin odottaa laatua ja sitä myös sain. Antti Holman Kauheimmat runot kuuluu kirjavuoteni huvittavimpiin lukukokemuksiin, sen uskallan tässä vaiheessa vuotta todeta. Sadie Jonesin tuore suomennos herätti jo aikaisemmin mielenkiintoni kirjailijaa kohtaan, ja tällä vuosineljänneksellä viehätyin romaanista Small Wars. Klassikkohaasteeseen luin Oscar Wilden teoksen Dorian Grayn muotokuva, jota uskallan lämpimästi suositella muillekin. Tietokirjallisuutta en juuri lukenut, mutta onneksi sentään luin Jenni Kirveksen teoksen Aino Sibelius - Ihmeellinen olento. Monta muutakin hyvää kirjaa tuli luettua, mutta ei liene järkevää kaikkea luettua luetella.

Ensimmäisen vuosineljänneksen kooste löytyy täältä ja toinen vuosineljännes majailee täällä. Hurjalta tuntuu, että vuoden 2015 loppu lähestyy - ei aikaakaan, kun joulu on jo ovella. Sitä ennen on tiedossa syysloma ja paljon koti- ja työtohinaa, toivottavasti myös jonkinlaista virkistymistä. Tätä kirjoittaessani esikoinen kantoi eteeni banaani-mango-smoothien. Ehkä sellaisia tarvittaisiin lisää, jotta vireystila lähtisi nousuun? Hyvää oli joka tapauksessa!

Värikästä, kaunista ja aurinkoista lokakuuta!

Kommentit

  1. Tsemppiä sinulle syksyyn! Ei lukemisesta kannata murehtia, kyllä sille sitten joskus löytyy aikaa ja paljonhan olet kuitenkin ehtinyt, kuten kaaviostakin näkee. :) Minä en ole vielä kirjaston e-valikoimaa kokeillut, kun tuntuu että painettunakin tulee lainattua aivan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tuntunut, että en ole ehtinyt edes kirjastoon, joten e-kirjavalikoima on ollut kätevä tapa hankkia luettavaa kotoa poistumatta. :) Kiitos ja hyvää syksyä!

      Poista
  2. Paljonhan olet ehtinyt lukea! Kirjaston e-kirjat ovat mainio juttu! Lainaaminen on näppärää ja palautus sujuu itsestään. :)

    Tsemppiä syksyyn! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. E-lainat ova tosiaan käteviä, ei tarvitse eräpäivistäkään huolehtia.
      Kiitos, Elina! <3

      Poista
  3. Älä huolehdi, kyllä kirjat odottavat ja samoin me blogikaverit. Kovasti tsemppiä syksyyn <3 Katsaus luettuihin kirjoihin näyttää hienolta, aina jotenkin sykähdyttää suuri määrä kotimaista kirjallisuutta. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...