Nurkassa seisova pönttöuuni rasahteli, kun hiillos jäähtyi. Kalle ei tuntenut nurkista hiipivää kylmyyttä, ainoastaan palavaa tiedonhalua, jota hän ei enää yrittänytkään hillitä. Katsomatta poikaansa Anna unohtui tuijottamaan odotussalin ikkunaan, jonka takana odotti helmikuinen ilta. Hän siirtyi ajatuksissaan vuoteen 1934 ja alkoi kertoa syyskuisesta junamatkastaan, jonka määränpäänä oli ollut Kajaani. Palatessaan muistoihinsa Anna tunsi ruumiissaan vaunun nytkähdykset ja kuuli kiskojen kolkkeen höyryveturin huudattaessa pilliään.
Kääntyvä vaihde, kirskuvat kiskot jatkaa Kellomäki-sarjaa, jonka avausosa Polttavat raiteet, aseman varjo jäi sillä tavoin mukavana mieleen, että kakkososa tuli myös klikattua äänikirjahyllyyn kuunneltavaksi. Nyt eletään 1950-lukua ja nuoremman sukupolven on aika astua esille. Annan ja Niilon poika Kalle alkaa olla aikuinen ja viisikymmentäluvun tanssilavat houkuttavat. Houkuttava on myös Leena, paikallisen kyläkauppiaan tytär jonka huoneen seiniä koristavat elokuvajulisteet.
Kallen on aika käydä armeija ja inttireissulta mukaan tarttuu kitara, jota hän oppii soittamaan niin, että vakuuttaa monet kuulijansa. Leena vain ei oikein muusikon uralle kannusta, ei myöskään Anna-äiti. Niilo alkaa olla huonossa kunnossa ja Kallen olisi siten suotavaa tulla rautatieasemalle kunniallisiin töihin jatkamaan siitä, mihin vanhemmat ovat työurallaan päätyneet.
Viihdyin tälläkin kertaa Kellomäki-sarjan parissa hyvin. Romaani tarjoaa elämänmakuista ajankuvaa ja henkilöhahmoja, joissa on sopivasti tarttumapintaa. Annan kylmäkiskoisuus ja Kallen taustalla piilevä salaisuus ovat kiehtovia elementtejä, joista ensin mainitusta kuulisi mieluusti lisääkin. En äkkiseltään löytänyt tietoa, onko sarjalle tulossa jatkoa. Jos on, palaan mielelläni Kellomäen maisemiin uudelleen.
Tuli etäisesti mieleeni Aino Räsäsen Helena-sarja. Siis lähinnä juuri ajankuvan ja arkisuuden takia eli seurataan tietyn perheen elämää vuosikymmentenkin ajan. Tätä Kellomäki-sarjaa voisi olla kiinnostava lukea, jos löytyy paperikirjoina kirjastosta. Täytyy merkkailla Suomi-lukulistalle nämä!
VastaaPoistaTämä sarja ei ole minulle tuttu, tosin taisin bongata ensimmäisen osan sinulta aiemmin. Kuuntelin juuri Jari Järvelän Raiteet, kolmen aikatason tarinan savon radan verisestä historiasta. Mutta tämä taitaa olla erilainen rautatietarina. 50-luku kiinnostaa aina!
VastaaPoista