Kirjakaapin kummitus

Istahdamme ulos kuplivan lämpimään veteen. Allas on rakennettu kivistä. Piilotan itseni sen matalaan ja sameaan veteen niin nopeasti kuin pystyn. Juri tulee aivan lähelle, ja minua ujostuttaa. Ilta on jo kääntynyt pimeäksi yöksi, mutta Tokion valossa ei voi nähdä tähtiä. Kaupungin kadut ovat aivan selkämme takana, ja vain bambuaidat pitävät rauhattomuuden loitolla. Kaupungin säteilyn ja sinkoilun voi tuntea, mutta tunnelma kylpylässä on seisahtunut, muinainen. Aura Kanerva Nurmi: Karkuteillä Otava 2025 kansi Janne Kuisma 331 sivua Suomalainen Kauri matkustaa Japaniin, Tokioon, ja siellä hän tapaa majatalossa Jurin. Naisten välille syntyy omalaatuinen suhde, kun Kauri lähtee Jurin mukaan tämän kotiin. Onhan siellä odottamassa Takeo, Jurin insinööripuoliso, joka jakaa Kaurin kanssa kiinnostuksen moottoripyöriin ja vaimoonsa. Jälkimmäisestä mies tosin ei ole varma, aavistaa vähitellen jotain. Karkuteillä  on runoilijana ja runoaktiivina tunnetuksi tulleen Aura Kanerva Nurmen esikoisro...

Jossakin korkealla leijuu mahtava kotka liikkumattomin siivin. Sen hartiat ja pyrstö hohtavat vitivalkeina tummaa pukua vasten, ja nokka on jykevä ja väriltään oranssinkeltainen. Se on kuningasmerikotka (Haliaeetus pelagicus), ja siitäkin Steller laatii ensimmäisen tieteellisen kuvauksen. Hän kirjoittaa ja vaeltaa, elää tässä ihmeellisessä, eristyneessä maailmassa, josta hän vielä jonakin päivänä kertoo muulle maailmalle... Aura Koivisto: Mies ja merilehmä – Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka Into 2019 kansi Emmi Kyytsönen äänikirjan lukija Johanna Kokko kesto 12 t 32 min Kuunneltuani Aura Koiviston romaanin Harhamat  otin saman tien kuunteluun Koiviston tietokirjan Mies ja merilehmä , jota moni suositteli Iida Turpeisen Elollisten yhteydessä mutta johon en ole tullut aiemmin tarttuneeksi. Jokin Koiviston fiktiivisen romaanin luontosuhteessa houkutteli niin, että nyt oli hyvä aika kuunnella siitä, miten saksalaissyntyinen tiedemies Georg Steller purjehti 1740-...

Mutta nyt en halunnut surra sitä, sillä Tomas oli vierelläni ja Aberranian suurin suo oli ehjä ja kaunis, ja sillä hetkellä tunsin, miten katseeni myötä jokin minun sisältäni virtasi maisemaan ja jokin maisemasta virtasi minuun. / Se oli ihmeellinen tunne, aivan kuin yhtä aikaa olisin irronnut itsestäni mutta kiinnittynyt maisemaan, kuin koko ympärillämme oleva loputtoman monimuotoinen aapa olisi hyväksynyt minut osasekseen, kuin olisimme jotenkin merkillisesti puhuneet yhteistä kieltä, puhutelleet toisiamme ja iloinneet toistemme olemassaolosta. Aura Koivisto: Harhamat Into 2023 kansi Elina Warsta äänikirjan lukija Rosanna Kemppi kesto 8 t 25 min Minäkertoja on uupunut. Hän on väsynyt jatkuviin tehokkuusvaatimuksiin ja työn alati kasvaviin odotuksiin. Hän pakenee nykymaailman vaateita Aberraniaan, paikkaan jota kukaan ei oikein edes muista. Aberrania on paikka, jossa voi vihdoin olla rauhassa. Ajatus palaamisesta työelämään kauhistuttaa kertojaa, mutta uudessa maailmankolkassa hän voi...

Slussenilla hän seisahtui Vanhaankaupunkiin johtavalle sillalle. Kanava oli jäätynyt melkein kokonaan, sillan alitse lipui vene kapeaa väylää pitkin. Hänen imetyksentarpeensa jarrutti lapsen kehitystä, Aksel väitti. Sen takia Aksel oli pyytänyt häntä lähtemään kaupungille; sekä vauva että mies toivoivat salaa pääsevänsä eroon hänestä. Hän oli hoitanut osansa loppuun. Hänen vajavaisuutensa ajoi heitä yhä etäämmäs. He eivät saaneet sanottua rehellisesti, että hänen ei toivottu palaavan enää takaisin. Hän tuijotti alas mustaan veteen ja puristi kylmää kaidetta.  Olga Ravn: Minun työni Kosmos 2024 alkuteos Mit arbedje  2020 suomentanut Outi Menna  kansi Laura Silke 405 sivua Anna on äiti. Hän on myös hukassa. Hän on muuttanut perheensä kanssa Tukholmaan, missä kaikki tuntuu vieraalta. Vieraalta tuntuu myös äitiys, oman paikan löytäminen uudesta roolista. Anna on vajoamassa masennukseen, ja sitä hän yrittää välttää kirjoittamalla. Hän lukee ja kirjoittaa, ja Minun työni  ...

ja sitten Johannes kuulee äänen joka sanoo että pian hänen on päätettävä ja se on Peterin ääni, mutta mitä ihmettä Peter oikein tarkoittaa? Johannes ei ymmärrä ollenkaan, ei ollenkaan, hän ajattelee ja sitten hän kääntyy ja rannalla seisoo Peter, aivan kuten äskenkin ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja Johannes ajattelee että Peter tekee hänestä pilaa ja nyt hänen täytyy antaa takaisin samalla mitalla ja Johannes menee rantaan ja hän näkee Peterin seisovan siinä katselemassa merelle ja Johannes miettii mitä tekisi, täytyyhän hänen herättää Peter joka seisoo siinä, vanha mies katselee merelle, ehkä hän voisi ottaa pienen kiven ja heittää sillä Peteriä? sen totta vie teenkin, Johannes ajattelee ja hän kumartuu varovasti, jotta Peter ei kuulisi mitä hän tekee, ja löytää pikkuruisen pikkukiven ja oikaisee varovasti selkänsä, nostaa kiven päänsä päälle ja sitten hän heittää kiven kevyesti kaaressa ja kivi putoaa ja kivi osuu Peterin selkään mutta mitä ihmettä, mitä ihmettä, kivi menee ...

Kolme taloa tällä puolen jokea ovat lähempänä toisiaan kuin Santaniemellä. Pienempiäkin ne ovat. Eeva odottaa pisimmässä ja matalimmassa talossa, jonka toisessa päässä ovat asunnot ja toisessa eläinten tilat. Piipusta nousee savu ja ikkunoissa on valot. Lunta ei ole edelleenkään satanut, ja tänä aamuna pimeys on raskas ja tiheä. On helppo nähdä väärin, ja päättelenkin nopeasti näkeväni väärin, kun näen talon katolla varjoja. Ei varjoja. Pelkkää aamuhämärää. En ota varjoja mukaani synnyttävän naisen luo, en nähnyt enkä kuullut sitä mikä katolla odotti, ja jos jotain näin, ajattelen itsekseni, niin enkeleitä. Teen ristinmerkin kolme kertaa ja astun ulko-ovesta takaperin sisään. Pidän katseeni ovessa, kunnes se on kokonaan kiinni.  Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu Gummerus 2024 alkuteos Kniven i ilden 2022 suomentanut Aki Räsänen äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 10 t 40 min Vuonna 1859 Priita-Kaisa päättää jättää kotimaisemansa Sodankylässä. Hän suuntaa suksensa kohti pohjoist...

Iltaan mennessä Helmi oli kirjannut ylös tärkeimmät yksityiskohdat Vladimirin – tai niin kuin äiti aina korjasi, Vovansa – kanssa koetusta aina 80-luvulta näihin aikoihin. Hän oli muistellut eteensä paperille jokaisen heidän kaksin tekemänsä kävelyretken, vietetyn intohimon hetken ja jokaisen alasti sängyssä raukeina käydyn keskustelun. Jopa kaikki kiivaat väittelyt tai rennommat vänkäämiset asioista, joista olivat olleet Vovansa kanssa eri mieltä. Ja mitä pidemmälle Helmi aikajanassa eteni, sitä tiukemmin hän otti kantaa entisen rakastettunsa toimintaan sekä kotimaassa että maailmalla syyllistymiin kohtuuttomuuksiin. Nina Honkanen: Rakkaani, Vladimir Into 2024 kansi Jenni Saari 392 sivua Helmi tietää, että maallinen taival on käymässä lyhyeksi. Kun kunto heikkenee mutta pää toimii, Helmi tarttuu kynään ja tekee retkiä menneisyyteen. Hän muistelee kiihkeää suhdettaan ”Vovan” kanssa, josta myöhemmin tuli itäisen naapurimme johtaja. Helmin poika Heikki puolestaan opettelee elämään uutta ...

Niilo ja Veikko seurasivat, kuinka pohjoisen suunnasta saapui kuuden vaunun mittainen tavarajuna. Niilo ajatti junan sivuraiteelle odottamaan etelästä tulevaa henkilöjunaa, jonka ei ollut määrä pysähtyä asemalla. Kun lyhyt tavarajuna oli peruuttanut ohjeiden mukaisesti, Niilo käski Veikon kääntää vaihteen oikeaan asentoon. Itse hän meni ilmoittamaan puhelimella seuraavalle asemalle, että raide oli vapaa ohitukselle. Nähdessään Annan availevan virkapostia Niilo ei voinut olla kysymättä. Jaana Piira: Polttavat raiteet, aseman varjo Lind & Co 2024 kansi Laura Noponen äänikirjan lukija Anna Saksman kesto 6 t 25 min Jaana Piiran historiallinen romaani Polttavat raiteet, aseman varjo  aloittaa Kellomäki-sarjan. Kellomäki on itäkarjalalainen kylä, johon Anna päätyy puolisonsa Niilon kanssa 1930-luvulla. Pariskunta on vihitty joitakin vuosia aiemmin Tampereella, missä Anna on saanut kokemusta rautatieasemalla työskentelystä. Kun Anna saa työtä Kellomäeltä, saa hänen myötään töitä myös ...

 Kun puhuimme tätä kirjaa varten perheenjäsenten ja maahanmuuttotaustaisia perheitä auttavien tahojen kanssa, kävi selväksi, että ongelmat tiedetään ja tahtoa niiden kohtaamiseen ja ratkaisemiseen on. Maahanmuuttajayhteisöjä ei vain ole otettu mukaan keskusteluun. Heitä käsitellään raporteissa etäältä kuin tutkimuskohteita. Maahanmuuttotaustaisia vanhempia on syyllistetty siitä, että he eivät välitä lastensa tai nuortensa rikoksista. Se ei pidä paikkaansa. Moni on jäänyt ilman apua, ja suurin este avun perille menemiselle on ollut luottamuksen puute. Näkyvissä vähemmistöissä, esimerkiksi somaliyhteisössä, rasismin kokemukset ovat ylisukupolvisia ja monesti niin vakavia, että luottamuksen luomiseksi ja rinnakkaisyhteiskuntien ehkäisemiseksi tuskin enää riittää rasismin väheneminen. Tarvitaan sovitusta. Anne Kantola, Jecaterina Mantsinen & Omos ”Opa” Okoh: Kuin veljet – Totuus Suomen katujengeistä Johnny Kniga 2024 kansi Maria Mitrunen äänikirjan lukija Matti Leino kesto 9 t 7 mi...

Potkukelkkailijan tie kulki huurteisten mantujen poikki. Tien päässä näkyi hänen kotinsa, entinen pappilarakennus, myöhempi keksijä Hyyryn talo. Pakkasen kuorruttamat omenapuut välkehtivät pytingin ympärillä. Asumus oli talvimaisemassa kuin soma piparkakkutalo, jonka etupihalla oli ulkosauna, autotalli ja pari vanhaa aittaa. Hänen kotinsa tarjosi sijaa myös muille, se oli majatalo Omenalehto. Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa Into 2025 kansi Emmi Kyytsönen äänikirjan lukija Elina Keinonen kesto 6 t Eevi Iisakkilan Majatalo omenapuiden katveessa  avaa uuden, romanttisen Kaunisjärvi-sarjan. Kaunisjärvi on viehättävä maaseutukylä, jossa on tilaa unelmille. Omenalehdon majataloa Kaunisjärvellä pyörittää Lila Kajo. Lila on menettänyt puolisonsa muutamia vuosia aiemmin, ja ehkä nyt alkaa viimein olla tilaa uudelle rakkaudelle. Majatalossa elämää riittää, kun asukkaat vaihtuvat, ja heidän joukostaan luonnollisesti löytyy myös majatalon emäntää tavalla tai toisella kiinnostavi...

Tässä tuleekin yksi tärkeä osa vammaisuuden suuresta valheesta: mielikuva siitä, että Suomi on vammaisten oikeuksien mallimaa. Rakkaassa lintukodossamme on tapana kuvitella, että täällä vammaisilla asiat rullaavat jo aivan mukavasti. Näin minäkin ennen ajattelin. Todellisuudessa olemme joissain asenteissa ja käytännöissä takapajuisempia kuin muu Eurooppa ja jopa Yhdysvallat. On kuvaavaa, että koko Suomen poliittisen historian aikana meillä on ollut vain yksi vammainen kansanedustaja, legendaarinen vammaisaktivisti Kalle Könkkölä. Kirja ei keskity kansainväliseen vertailuun, mutta tuomme esiin monia suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisia tekijöitä, jotka painavat vammaisia syrjään päätöksenteosta, työelämästä ja yhdenvertaisesta osallisuudesta yhteiskunnan sisällä. Suomessa on toki myös monia hienosti toimivia järjestelmiä, ja usein vammaisia kohdellaan myös yhdenvertaisesti. Tästä saa olla ylpeä ja onnellinen, mutta ajatukseen ei pidä tuudittautua. Aivan kuten naistenkaan ei tarvitse ...

Mutta sitä minä en osaa, / säästellä, tunnetta on liikaa. / Liikaa, sitä minä olen: / kunnianhimo ajaa minua liikaa, / elämäni läpi kulkeneille miehille olen ollut aivan liikaa. / Siksi toisekseen olen aina liian vähän: / kunnianhimoa on maailmanmaineeseen liian vähän, / elämäni tärkeimmille ihmisille / olen ollut läsnä aivan liian vähän. / Liikaa, liian vähän. / Siinä välissäkin olisi varmasti elämää, / mutta minua siellä ei ole. Helena Juntunen & Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän – Oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita Otava 2023 kannen suunnittelu Piia Aho 204 sivua Keskustelimme lukupiirissä oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita kokoavasta teoksesta Joskus liikaa, aina liian vähän , jonka tekemisessä on laulajan itsensä lisäksi ollut kirjailija Petri Tamminen. Yhteistyön lopputuloksena on syntynyt upean omaääninen ja vaikuttava teos, josta riitti paljon puhuttavaa. En ole seurannut oopperaa (vaikka Savonlinnan oopperajuhlat haluaisin joskus kokea...

Maija Kajannon viisiosainen Kahvila Koivu -sarja tuli päätökseensä Sitruunakevään  ja Kardemummajoulun  myötä. Aiemmat osat – Korvapuustikesä, Taatelitalvi ja Sahramisyksy – viehättivät siinä määrin, että päätin ottaa kuunteluun loputkin. Alkuvuoteen kertomukset sopivat hyvin, vaikka kevät on vasta tulossa ja joulu juuri mennyt. ********** Krisse hymyili itsekseen, kun he kävelivät tontin poikki autolle. Kroatiasta lähdöstä tuntui olevan pitkä aika ja kevät tuntui vyöryvän eteen täynnä uusia juttuja ja mahdollisuuksia. Saunakammari ja uusi koti. Ehkäpä tilanne kahvilallakaan ei ollut niin paha kuin hän pelkäsi? Pienen hetken kaikki tuntui olevan mahdollista. Maija Kajanto: Sitruunakevät WSOY 2024  kansi Kaisu Sandberg äänikirjan lukija Kati Tammensola kesto 7 t 17 min Tiesin etukäteen, että Sitruunakevät  olisi osin surullinen romaani, ja paljolti sen vuoksi jätin sen sivuun viime keväänä, kun teos ilmestyi. Nyt kuitenkin tuntui, että aika olisi sopiva, ja niin oli...

Edellisenä päivänä Lachlan oli palannut kiertelemästä kartanon tiluksia niin myöhään, että häneltä oli mennyt ohi koko Rillan yllättävään ilmestymiseen liittyvä tohina. Hänen puhelimensa oli ollut kuuluvuusalueen ulkopuolella, kun perheen ryhmächattiin oli kilahtanut Charlotten viesti, jossa kerrottiin, että tämä oli törmännyt Rillaan ja ottanut hänet mukaansa kartanolle kahville. Sitä oli seurannut viesti Bethiltä, jossa tämä pahoitteli, ettei päässyt tulemaan. Lachlan arveli, että Polly oli tapansa mukaan ollut joutilaana, sillä tämä oli puhkunut intoa Lachlanin palatessa myöhemmin iltapäivällä kotiin. Uuden ihmisen ilmestyminen Applemoreen oli iso juttu, ja Rilla oli selvästi tehnyt Pollyyn vaikutuksen. Lachlan oli esittänyt välinpitämätöntä, ollut viileä ja lyhytsanainen – mutta mielessään hän oli käynyt uudelleen ja uudelleen läpi sitä hetkeä, jolloin Rilla oli seisonut Applemoren mökin lukitulla ovella väsyneenä, vihaisena ja vielä sievempänä kuin hän muisti. Vaikka ei hänen kyll...

Tumma farmari oli pysäköinyt leipomon takapihalle. Auton sisävalo syttyi oven avautuessa. Ulos astunut hahmo käveli leipomon ovelle. Kaikki auton lamput vilkuttivat pari kertaa, kun ovet lukkiutuivat hahmon perässä. Anders. Pian Sigrid näki valojen syttyvän sisällä rakennuksessa. Kotoisa kajo. Hän pystyi kuvittelemaan, miten Anders laittoi taikinan nousemaan. Täsmälleen sopivan lämpöistä vettä ja maitoa. Hiivaa. Suolaa. Siirappia. Hunajaa tarkasti valitulta viljelijältä, jonka mehiläiset hakivat mettä suon kukkasista, suopursuista ja myrteistä. Monen eri viljalajin jauhot seulottiin valtavaan rosteritiinuun. Ja puolukkaa. Totta kai Anders leipoisi suosittua Westin-limppua, joka pysyi tuoreena ja mehukkaana monta päivää. Paljon aikaa luonnossa viettäville ihmisille ei mikään muu leipä kelvannut. Viipale Westin-limppua, päälle maksapasteijaa ja juustoa. Siitä oli tullut klassikko. Jotkut laittoivat kyllä mieluummin falumakkaraa leipänsä päälle – oli siis olemassa kaksi koulukuntaa –, mut...

Annika Wellingin ihastuttava lastenkirjakaksikko kertoo Biegga-nimisestä huskysta, joka saa suuria tehtäviä hoitaakseen. Avukseen nuori koira saa erilaisia metsäneläjiä, kuten puheliaan kuukkelin Säteen ja taikahuilua soittavan Leidi Pohjoisen. Kaikki hahmot eivät ole järjellä selitettävissä, vaan mukana on erilaisia taruolentoja, ja Biegga-kirjat tarjoavatkin mukavia satumaisia lukutuokioita niin lapsille kuin aikuisille. Biegga päätti etsiä Säteen kuvaileman nuoren ketun, joten kuukkeli selässään hän jatkoi matkaansa metsän halki. Aamun valjetessa, Kaamos-Ukon raottaessa pimeän peitteen kulmaa, hanki heidän ympärillään muuttui hetkessä kimmeltäväksi timanttimereksi. Lopulta metsän raja häämötti näköpiirissä. Tunturin paljaat lumiposket kurkistelivat ylväinä puunrunkojen takaa. Annika Welling: Biegga Tuliketun jäljillä Sininen Jättiläinen 2023 kuvitus  Aino Kännö 74 sivua Ensimmäisessä Biegga-kirjassa husky saa tehtäväkseen selvittää, miten revontulet syntyvät. Tarina kertoo, että...