Siirry pääsisältöön

Jenni Räinä: Veden ajat – Matka läpi muuttuneen maiseman

On sanottu, että tunnemme Kuun pinnan paremmin kuin meriemme pohjan. Samaan aikaa veden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin kenties koskaan aiemmin. Vesikriisistä on ennustettu seuraavaa globaalia suurta kriisiä – joka on jo meneillään. Ilman puhdasta juomavettä elää yli kaksi miljardia ihmistä, ja ennusteen mukaan kaupungeissa asuvien ja vesipulasta kärsivien ihmisten määrä lisääntyy hälyttävää tahtia. Ilmastonmuutos kiihdyttää vesikriisiä, mikä näkyy luonnossa. Pitkät kuivuusjaksot rasittavat ekosysteemejä sekä kasvi- ja eläinlajeja.

Jenni Räinä: Veden ajat
– Matka läpi muuttuneen maiseman
Like 2025
kansi 
äänikirjan lukija Anna Kuusamo
kesto 4 t 3 min

Vesi on luonnonvara, josta Suomessa ei ole tarvinnut isommin huolehtia oikeastaan koskaan. Meillä on runsaasti makeaa vettä, asumme tuhansien järvien maassa eikä kuivuudesta ole ollut juurikaan haittaa. ”Polskimme yltäkylläisyydessä”, toteaa tietokirjailija Jenni Räinä teoksessaan Veden ajat ja muistuttaa samalla, että olemme pilanneet vesistöjämme sekä perusteellisesti että vauhdilla. Ehkäpä yltäkylläisyys on sokaissut meidät ja saanut meidät luulemaan, että vesiä on tuhottavaksi asti. Silti meidänkin on aika havahtua siihen, mitä on jo tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan, ellemme muuta tapojamme.

Jenni Räinän tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi yltänyt teos on asian ytimessä. Se on hyvin ajankohtainen kertoessaan siitä, miten vesistömme ovat muuttuneet vain yhden sukupolven aikana. Kirjailija tekee kirjassaan matkaa, jonka aikana havainnoi sitä, miten virrat, purot ja joet ovat muuttuneet. Muutos on ollut tavallaan vauhdikasta mutta myös sillä tavalla hidasta, että sitä ei ole aina helppo huomata.

On vaikea nähdä muutos ja ymmärtää se, kun elää muutoksen keskellä.

Räinän mukaan me kärsimme ”ylisukupolvisesta muistinmenetyksestä”: peilaamme ympäristöämme omiin kokemuksiimme, joita pidämme normaaleina. Hyvänä esimerkkinä tästä on Räinän mukaan metsä, jonka muuttuminen talousmetsäksi on tuntunut luontevalta, eikä monikaan välttämättä huomaa kaivata luonnonmetsää.

Mutta mitä tapahtuukaan, kun lähtee matkalle katsoakseen nimenomaan muutosta ja sitä, mikä voisi olla toisin? Ainakin syntyy vaikuttava tietoteos, joka kuvaa suomalaisen vesistön muuttumista sekä omakohtaisesti että tutkittuun tietoon nojaten. Jenni Räinä tapaa matkallaan asiantuntijoita, joiden kanssa hän keskustelee niin kiinnostavasti, että lukijankin tekee mieli ottaa keskusteluun osaa.

Kirjailijan henkilökohtainen kokemus ja luonto kulkevat kauniisti käsikkäin teoksen maailmassa. Lähtökohtana on suru ja menetys, ja oman isän menetyksen suru liittyy myös suruun maisemista, jotka menetetään. Matkalla suru ja isän ikävä kulkevat mukana ja muuttuvat mutta eivät kokonaan katoa.

Aikaa on kulunut isän kuolemasta miltei kaksi vuotta ja siinä välissä aika on jollakin tavoin menettänyt muotonsa. Sillä ikävä ei helpota tai kasva ajan myötä. Se vain on.

Ajatuksessa, että me olemme osa luontoa ja palaamme osaksi sitä, on jotain lohdullista. Jotain lohdullista on myös tässä kaihoisassa teoksessa, vaikka keskiössä onkin monella tapaa menetys.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...