Siirry pääsisältöön

Heidi Airaksinen: Vierge Moderne ja Maa jota ei ole

Minua ei potilaiden valvominen häirinnyt, kai heillä sai jotakin ajanvietettä olla. Kun olin yksin osastollani, eikä kukaan ollut vahtimassa, annoin heidän olla omissa oloissaan. Vapaudenriistossa oli tarpeeksi rangaistusta, puhumattakaan veneerisistä sairauksista, joista potilaat kärsivät. Turhaan ei paikkaa kutsuttu Kuppalaksi.

Heidi Airaksinen: Vierge Moderne
Arktinen Banaani 2021
äänikirja Siltala 2023
äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
kesto 9 t 40 min

Heidi Airaksisen esikoisteos Vierge Moderne herätti kirjasomessa ilmestyttyään myönteistä huomiota ja sai kiinnostukseni heräämään. Varasinkin Laventelimurhat-sarjan avaavan dekkarin äänikirjahyllyyni jo hyvissä ajoin odottelemaan dekkariviikkoa.

Vierge Moderne tarjosikin kiinnostavan dekkarielämyksen! Se sijoittuu 1930-luvun Helsinkiin ja erityisesti Kumpulan kartanoon, jossa pidetään sairaalaa. Siellä hoidetaan veneerisiä tauteja eli sukupuolitauteja, ja yksi hoitajista on Kerstin.

Eräänä yönä Kerstin löytää yhden potilaista raa'asti pahoinpideltynä. Ulrikan kohtalo ei tunnu ketään juuri kiinnostavan, varmaan suurelta osin huteran yhteiskunnallisen aseman vuoksi. Kerstin kuitenkin haluaa saada totuuden selville, ja vastauksia etsiessään hän päätyy itselleen uudenlaiseen maailmaan.

Kerstin löytää maailman, jossa erilaisuus on sallittua. Samalla, kun hän sukeltaa muistoissaan menneisyyteen ja siihen, miten joutui perheensä hylkäämäksi vääränlaisen käytöksensä vuoksi. Pääkaupungissa Kerstin vihdoin löytää itsensä kaltaisia ja huomaa, ettei olekaan yksin.

Vierge Modernen ajankuva on todella kiinnostava ja elävä. Rikosjuoni jääkin oikeastaan sivuosaan, kun keskityn nauttimaan maailmasta, jonka Airaksinen on taitavasti luonut. 1930-luvun yhteiskunnallinen ilmapiiri piirtyy esiin kiinnostavasta kulmasta, kun esille nousevat he, joiden toiminta on ajan silmissä vähintäänkin epäilyttävää, jopa rikollista. Samaan aikaan hyväosaiset ottavat osansa ja piilottavat intohimonsa kiillotetun julkisivun taakse.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 14. Kirja kertoo terveydenhuollosta.


Muutoksensa myötä hänestä oli tullut julkista omaisuutta, jota saatettiin tarkastella avoimesti, mutta aina kuitenkin salamyhkäisen verhon takaa, jottei hän huomaisi sitä itse. Ihmiset, jotka eivät tienneet mitään hänen kaltaistensa olemassaolosta, eivät osanneet varsinaisesti epäillä mitään. Toinen juttu olivat ne, joita hänen tarkkaan varjeltu salaisuutensa häiritsi. Heidän oma olemassaolonsa horjui, koska hän ei sopinut heidän käsitykseensä maailmankaikkeuden järjestyksestä.

Heidi Airaksinen: Maa jota ei ole
Siltala 2022
äänikirja Siltala 2023
äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
kesto 9 t 6 min

Maa jota ei ole on Laventelimurhat-sarjan toinen osa, mutta se sijoittuu yllättäen Vierge Modernea edeltävään aikaan: kertomus vie 1920-luvun Berliiniin ja siinä on mukana joitakin avausosasta tuttuja hahmoja. Teos tosin toimii mainiosti itsenäisenäkin dekkarina.

Freddy Henriksson ja Harriet – joihin Kerstin 1930-luvulla tutustuu – matkustavat Berliiniin, jotta Harriet saisi apua seksuaalitieteen asiantuntijalta tohtori Hirschfeldilta. Kauan parivaljakko ei ehdi kaupungissa oleilla, kun Harriet joutuu poliisin mielenkiinnon kohteeksi. Britti Sir William on kuollut, ja Harriet on viimeisenä hänet elossa nähnyt. Mutta olisiko pienikokoinen naisihminen todella voinut surmata ison miehen?

Oikeastaan tämänkin kirjan äärellä kävi niin, että varsinainen rikos jäi sivuseikaksi. Enemmän minua kiinnosti elävä 1920-luvun Berliini queer-kulttuureineen: tuntuu, että taustatyö on tehty huolella ja kertomus on suorastaan visuaalinen elämys Babylon Berlinin hengessä. 

Laventelimurhat-sarja sopii mainiosti leppoisaa rikosromaania etsivälle ja ennen kaikkea lukijalle, jota kiinnostaa historia ja erityisesti sateenkaareva historia. Jos sarjalle tulee jatko-osia, ovat ne ehdottomasti lukulistallani.

Helmet 2023 -lukuhaaste: 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön. Maa jota ei ole ja Tuuliajolla Berliinissä sijoittuvat molemmat Berliiniin.


Kirjablogien dekkariviikkoja vietetään 5.–18.6.2023. 
Viikkoa emännöi Tuulevi
(Kuva Niina T.)

Kommentit

  1. Minäkin tykästyin tähän sarjaan. Mielenkiintoista historiaa tulee siinä samalla, kun lukee dekkareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on kyllä upea tuo historiallinen ulottuvuus!

      Poista
  2. Mua kans kiinnostaa tää sarja. Just nuo menneet ja sen aikainen maailma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä sarjaa voi lämpimästi suositella, jos 1920–30-lukulainen historia kiinnostaa ja erityisesti, jos queer-historiasta haluaa tietää lisää.

      Poista
  3. Ihan ehdottomasti haluan tämän luureihini lähiaikoina, kun se onneksi päätettiin lukea äänikirjaksikin! Kummin päin nämä kaksi mielestäsi kannattaa lukea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio kysymys! Melkeinpä lähtisin kokeilemaan, miten toimisi "väärin päin" kuunneltuna. Tosiaan itsenäisinäkin toimivat mainiosti mutta oli hauskaa bongata tuttuja hahmoja kakkososasta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o