Siirry pääsisältöön

Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta

Tuona iltana pihan pylvään päähän lennähti haikara ja istui siinä pitkään iltayöhön. Kaikki katsoivat ihmeissään, miten lintu erottui mustana siluettina taivasta vasten, ja kaikki halusivat, että se jäisi yöksi. He nousivat hiljaa päivänvarjon alta ja poistuivat hitaasti, ettei haikara säikähtäisi. Eikä isoäiti olisi voinut nopeasti liikkuakaan. Mutta jopa Lilia oli lompsimatta kuin norsu ja kulki varpaisillaan huojuen joustavilla laihoilla jaloillaan. Mia oli löytänyt jostain raidallisen karttuunimekon ja näytti siinä 60-luvun kotirouvalta. Hän talutti isoäitiä, ja Marta kantoi lautasia ja pöytäliinaa, etteivät kissat vetäisi niitä yöllä pöydältä.

Jevhenija Kuznjetsova: Kysykää Mialta
Aula & Co 2022
ukrainankielinen alkuteos Спитайте Мієчку 2021
suomentanut Eero Balk
kansi Laura Noponen
217 sivua

Jevhenija Kuznjetsovan Kysykää Mialta -romaani sijoittuu yhteen kesään. Silloin sisarukset Mia ja Lilia matkaavat isoäitinsä luokse Ukrainan maaseudulle. Isoäidillä on jo ikää, ja hän tietää ajan olevan käymässä vähiin. Kotitalo on jäämässä unohduksiin ja kasvillisuuden valtaamaksi, mutta siskokset tuovat maalle elämää etenkin, kun heidän vanavedessään talo alkaa täyttyä muutenkin.

Tässä romaanissa on jotain hyvin viehättävää. Alusta alkaen kertomuksessa on jonkinlaista lopullisuuden tuntua – ajattelen lukevani jollain tapaa viimeisestä kesästä. Ja onkin niin, että kesä muuttaa paljon, eikä samanlaista kesää tietenkään voi elää toista kertaa. Kertomus muistuttaakin siitä, miten elettyjä hetkiä ei saa takaisin.

Kysykää Mialta muistuttaa vivahteikkaasti myös siitä, miten elämä kulkee eteenpäin. Romaanin kasvava henkilöjoukko muistaa mennyttä ja miettii tulevaa – mitä ratkaisuja pitäisi tehdä, mitä jättää tekemättä – ja samaan aikaan kesä kulkee eteenpäin, kasvit kasvavat ja päivät kuluvat.

Jevhenija Kuznjetsovan romaani on viehättävä, tarkkanäköinen ja haikea. Sen keskiössä ovat sisarusten, serkusten, äitien ja tytärten väliset suhteet, ja käydyt keskustelut sekä paljastavat asioita että jättävät joitain seikkoja lausumatta ääneen. Ukrainalainen maaseutu muodostaa kokonaisuudelle toimivan ympäristön.

Kommentit

  1. Kiitos tämän esittelystä. En tiennyt kirjasta aiemmin ja koska nyt haluaisin lukea jotakin ukrainalaista, taidanpa tarttua Kuznjetsovaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ukrainalaista kirjallisuutta en ole juuri tullut lukeneeksi. Tämä oli ilahduttava uusi tuttavuus.

      Poista
  2. Ukrainalaista kirjallisuutta en muista itsekään aiemmin lukeneeni, joten tässähän olisi kiintoisan kuuloinen kirja paikkaamaan maa-aukkoa. Sisarussuhteet ja muutkin aikuisten väliset perhesuhteet ja dynamiikka kiinnostaa. Tätä ei näytä olevan enkuksi käännettyä, joten täytynee yrittää muistaa seuraavalla suomireissulla ottaa lukuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa muuten jännä, että tätä ei ole käännetty vielä englanniksi. Se kuitenkin oli kustantajan tietojen mukaan viime vuonna BBC News Ukraine Books of the Year -ehdokas ja tämän vuoden EU-kirjallisuuspalkintoehdokas. Mielenkiintoista!

      Poista
  3. Luulenpa että kuittaan maailmanvalloitukseeni Ukrainan tällä kirjalla 😊

    VastaaPoista
  4. Oi, onpa tällä kaunis kansi! Ukrainalaista käännöskirjallisuutta ei ole liiemmälti ilmestynyt, joten onpa mainio lisä valikoimiin tämä ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan kaunis! Ihanaa, että siinä on juuri sinistä ja keltaista.

      Poista
  5. Minulla on tämä seuraavana listalla, sillä Kysykää Mialta on Kirsin Book Clubin joulukuun lukupiirikirja. Valitsimme tämän tietenkin nykyisen maailmantilanteen innoittamana, mutta mukava tietää, että todennäköisesti, kuvauksesi perusteella, viihdyn kirjan parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla, Kirsi! Innolla odottelen, mitä lukupiirinne tästä tuumaa.

      Poista
  6. Tämä on minullakin lukulistalla. Sen vähän, mitä ukrainalaista kirjallisuutta olen lukenut, olen pitänyt kaikesta. Toisaalta olen huomannut Ukrainan sodan vaikuttavan siihen, että vähän kaikkea sieltä tulevaa kulttuuria kuluttaa nyt sodan näkökulmasta. Se on toki ymmärrettävää, mutta ei välttämättä itse taiteen kannalta paras asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vallitsevan maailmantilanteen vuoksi olin erityisen iloinen siitä, että tässä kuvataan tavallista elämää viehättävällä tavalla. Jotenkin sitä kaipaa usein lempeää luettavaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok