Missä me ollaan sanoin veljelle. En tajua. Muorin kotikonnuilla veli sanoi. Muori kertoi uskonyhteisöstä. Ilmeisesti perinteitä noudatetaan yhä. Hän katsoi ympärilleen. Vastasi osaaottaviin hymyihin. Me istuimme niin lähekkäin että tunsin hänen luisevan olkapäänsä vasten omaa yhtä luisevaa olkapäätäni.
Viedään äiti pohjoiseen on jatkoa Karin Smirnoffin trilogialle, jonka avausosa Lähdin veljen luo ilmestyi suomeksi viime vuonna. Trilogian päätös saadaan suomeksi vielä tämän vuoden puolella: Sitten menin kotiin ilmestyy syksyllä.
Päähenkilö Jana Kipon äiti on kuollut. Jana lähtee viemään äitiään hautaan veljensä Brorin kanssa, ja matka vie samalla äidin menneisyyteen, joka on jäänyt sisaruksille vieraaksi. Perillä löytyy omalaatuinen ja sisäänpäinlämpiävä yhteisö, joka toivottaa kadonneet lampaat lämpimästi tervetulleiksi. Omilla ehdoillaan tosin.
Brorin yhteisö saa pauloihinsa, ja tämä päättää jäädä. Jana ei veljensä päätöstä aivan helposti sulata vaan on valmis taistelemaan säilyttääkseen yhteyden elämänsä tärkeimpään ihmiseen. Kapinallinen hahmo ei yhteisöä juuri miellytä, ja moni on valmis sanomaan sinnikkäälle naiselle hyvästit.
Trilogian kakkososa ei petä. Siinä on samaa kiihkeyttä ja tummuutta kuin aloituksessa, eikä ihmiskuvakaan ole kauniimmaksi muuttunut. Seksuaalisuus on vahvasti läsnä, mutta kovin kaunista ei ole sekään: ihmissuhteisiin liittyy useimmiten väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, eikä Jana osaa asettua aloilleen silloinkaan, kun häntä ollaan valmiita rakastamaan.
Lähdin veljen luo -romaanista tuttujen teemojen rinnalle asettuu tässä romaanissa uskonnollisuus. Kipon sisarusten äidin menneisyyteen liittyy uskonyhteisö, jossa mies on valtias ja naisen osana on synnyttää lapsia. Yhteisö sallii uskonsa silmissä paljon ja muut se sulkee todellakin ulkopuolelleen. Välimaastoa ei ole tarjolla; yhteisössä joko ollaan tai ei olla. Eipä ole kaunista katseltavaa tälläkään suunnalla tarjolla.
Kun ajattelen tätä Jana Kippo -trilogiaa, näen mielessäni loskaisen, liian pitkäksi venähtäneen kevään, jonka sulava lumi paljastaa altaan pääosin rumuutta ja harmautta. Jossakin kuitenkin kukkii aurinkoa kaipaava krookus. Kuten loskaisessa keväässä, on tässäkin romaanissa harmaudestaan huolimatta jotain hyvin kiehtovaa, ja Sitten menin kotiin on ehdottomasti lukulistallani.
Helmet 2022: 25. Kirjan nimessä on ilmansuunta
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.