Siirry pääsisältöön

Jenna Kostet: Linnunluisia

Eräänä päivänä saaren päällä leijailee paksu sumu. Pilvi on nielaissut koko maailman. Majakka on päällä koko päivän, ja sen valo haparoi pitkin maisemaa, joka on pehmeä kuin pumpuli. Isä murjottaa, koska huonon sään takia hotellissa yöpyvien lintututkijoiden kanssa sovittu veneretki peruuntuu. Minä olen kiitollinen sumusta, koska se antaa kulkea suojassa katseilta. Saan olla piilossa niin, että voin olla kuka tahansa ja mikä tahansa, eikä minun tarvitse pelätä.

Jenna Kostet: Linnunluisia
Aula & Co 2020
357 sivua

Linnunluisia-romaanin miljöönä on saari. Se sijaitsee Turun ulkosaaristossa, on eristyksissä, säiden armoilla ja aivan omanlaisensa. Omanlaisiaan ovat myös saaren ja romaanin ihmiset, ja omanlaisensa on romaanin tunnelma. Jännitteitä on ilmassa, henkilöiden välillä, kaikessa, ja jännitettä Jenna Kostet taitavasti romaaniinsa rakentaa.

Tarinan keskiössä on perhe, joka on stereotyyppisen perheen kuva: isä, äiti ja kaksi lasta. Lapset ovat jo aikuistuneet, ja toinen heistä, Mikael, on tarinan toinen kertoja. Kertojana toimii myös perheen isä Jouko. Jännitettä romaaniin luo kysymys siitä, mitä saaressa tapahtui vuosia sitten. Miksi saarella asunut nainen menehtyi? Mikael ei tiedä juuri mitään, Jouko tietää jotain. Mitä isä salaa pojaltaan? Entä mitä Mikaelin äiti ja sisar tietävät?

Jo romaanin alku paljastaa tilanteen, jonka ympärille tarina kietoutuu: Rebekka on vedessä, ja elävästä tulee ruumis. Tästä tilanteesta siirrytään nykyaikaan, josta palataan aika ajoin muistamaan mennyttä ja pohtimaan, minkälaista polkua päädyttiin nykyhetkeen, jossa eittämättä on jotain erikoista. Tietyllä tapaa kaikki on kuten aina: kesä tulee, saari odottaa. Kesästä muodostuu kuitenkin elämää mullistava ajanjakso erityisesti Mikaelille, joka tutustuu Matildaan, kuolleen naisen tyttäreen. 

Matildassa on jotain kummallista. Saarelaiset vieroksuvat häntä, eikä Mikaelin perhekään varsinaisesti ilahdu nuorten ystävyydestä. Vierestä tilannetta tarkkailee Jouko-isä, joka palaa mielessään muistamaan Matildan äitiä ja avaa vähä vähältä sitä, mitä aiemmin tapahtui, miksi perheessä kytee oudosti ja miksi Eija-vaimon on niin vaikea olla. Lukijana ei voi olla kysymättä, miksi Jouko ja Eija edelleen kannattelevat avioliittoaan, joka ei tunnu olevan kummankaan näkökulmasta järin onnellinen.

Linnut tuovat romaaniin voimakasta symboliikkaa, joka kiehtoo. Jouko on lintututkija, Matilda lukee lintuja tavallaan ja Eija ennemminkin inhoaa kuin ihailee. Miljöö on tietenkin senlaatuinen, että linnut ovat välttämätön osa sitä. Linnut ja saaristo muodostavatkin maiseman, joka tulee voimakkaan visuaalisesti mieleen romaanin sivuilta.

Jenna Kostetin kieli on viehättävää. Romaanin rakenne on kiehtova ja kiinnostusta ylläpitävä, jos kohta pieni tiivistäminen ei olisi tarinalle haitaksi ollut. Jännite aivan koko aikaa kantanut siinä määrin kuin odotin. Kaiken kaikkiaan Linnunluisia on persoonallinen ja mieleenjäävä tarina eräästä perheestä salaisuuksineen.

Linnunluisia sopii oivasti Kirjoja ulapalta -lukuhaasteeseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii