Siirry pääsisältöön

Elly Griffiths: Aavekentät

Nyt kun hän tietää, hän on samaa mieltä Cloughin kanssa. Koko juttu alkaa vaikuttaa hämäräperäiseltä. Ensin Devil's Hollowista löydetään lentokone, jonka sisällä on väärä lentäjä. Sen jälkeen huomataan Blackstock Hallin lemmikkihautausmaalla paikka, josta on äskettäin selvästi kaivettu ylös jotakin – tai joku. Sitten hautajaisiin ilmestyy merkillinen mies, Cassandran kimppuun hyökätään, ja nyt Chaz Blackstockin sikatilalta löydetään ihmisluita. Liikaa Blackstockeihin liittyviä löytöjä, liikaa arvoituksia ja liikaa luita.


Elly Griffiths: Aavekentät
Tammi 2020
Alkuteos The Ghost Fields
Suomentanut Anna Kangasmaa
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 10 t 40 min
Ruth Galloway on täällä taas! Sarjan seitsemännessä osassa ollaan niin tutuissa marskimaisemissa ja päädytään tälläkin kertaa selvittämään epäselvää kuolemantapausta: sodanaikaisesta lentokoneen hylystä löytyy ruumis. Jotakin epäilyttävää tapauksessa on, sen arkeologi Ruth Galloway pian huomaa. Tästä seuraakin runsaasti käänteitä sisältävä tarina rikostutkinnasta. Rikoksen selvittelyyn kytkeytyy luontevasti Ruthin oma elämä, jossa mietittävää riittää siinäkin.

Aavekenttien keskiöön asettuu norfolkilainen Blackstockien kartano. Ruumiin löytyminen kietoutuu kartanoon monin tavoin, ja Blackstockien sukusalaisuudet eivät enää pysy pimennossa, kun Ruth ja poliisivoimat alkavat tutkia tapahtumia, jotka ulottuvat vuosikymmenten taakse, toisen maailmansodan aikoihin. Sarjan entisistä osista tutulla viehättävällä tavalla norfolkilainen maisema on olennainen osa tarinaa, kuten on tietenkin myös Ruthin ja komisario Harry Nelsonin suhde. Mitä heille kuuluukaan nyt?

Ruth Galloway -sarjan ystäville tämäkin dekkari tarjoaa viehättävää ja sympaattista tunnelmaa, joka on aiemmista osista tuttu. Jossain määrin tarinan loppupuolella alkoi tuntua siltä, että samankaltaisia käänteitä on tarjoiltu aiemminkin. Mutta toisaalta kiehtova jännite Ruthin ja Nelsonin välillä saa uusia piirteitä, kun kuvioon palaa edellisosasta tuttu amerikkalaismies ja muutakin säpinää ilmaantuu. Niinpä ei voi väittää, että tässä vanhoja ideoita kierrätettäisiin uudelleen: sarja kyllä saa uusia elementtejä edetessään ja taas saa innolla jäädä odottamaan seuraavaa osaa. Siniviittainen nainen ilmestyy syyskuussa, joten hirvittävän kauan ei onneksi tarvitse odotella.

Aavekentistä kirjoittavat myös MarikaOksa ja Mai.

Helmet 2020: 38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu.

Kommentit

  1. Kiitos :) Ruth on mainio päähenkilö. Vaikka tilanteet olivat vakavia, minua meinasi naurattaa monessa kohdin. Varsinkin, kun Ruth oli karkaamassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruth on tosiaan mainio! Ihan vain hänen takiaan sarjan parissa jatkaa mielellään, mutta on siellä kyllä muitakin mainioita henkilöitä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii