Siirry pääsisältöön

Philip Teir: Neitsytpolku

Pari viikkoa myöhemmin Richard pyysi Paulaa lounaalle. Hän oli istunut tietokoneen ääressä koko aamupäivän miettimässä lähettäisikö kutsun vai ei. Se olisi sysäys eteenpäin, askel tuntemattomaan. Ei siksi, että hän kutsui naisen lounaalle – hän kävi usein lounaalla tai kahvilla naisten kanssa – vaan siksi, ettei voinut lakata ajattelemasta Paulaa. Töissä hänen oli vaikea keskittyä, hän tuijotti kattoon ja yritti uskotella itselleen projisoivansa Paulaan jotain mitä ei ollut muualla kuin hänen omassa mielessään. Eihän hän edes tuntenut Paulaa. Mutta viimein hän päätteli ettei pieni ihastuminen ehkä sittenkään ollut mikään huono juttu. Hän ajatteli, että parhaassa tapauksessa se voisi vapauttaa energiaa ja luovuutta.

Philip Teir: Neitsytpolku
Otava 2020
Alkuteos Jungfrustigen 2020
Suomentanut Jaana Nikula
Äänikirjan lukija Antti Virmavirta
kesto 5 t 25 min

Philip Teirin Neitsytpolku on kustantajan (Otava) mukaan "viisas ja haikeanhauska romaani muuttuvasta perhe-elämästä ja siitä, kuinka vaikeaa on asua saman katon alla". Suhtaudun romaaniin ennakkoluuloisesti, koska hauskaksi mainostetut romaanit usein antavat minun lopulta ymmärtää, että huumorintajuni on kuolintoreissaan tai vähintäänkin huumorintajuni ei ole ihan sillä tasolla kuin yleisesti ottaen ehkä pitäisi. No, uutinen ei liene se, että en löytänyt Neitsytpolusta haikeanhauskuutta sen kummemmin kuin hauskuuttakaan. Mitä sitten löysin?

Lähtöasetelma on se, että romaanin päähenkilö Richard elää kohtuullisen tasaiseksi muuttuneessa avioliitossa Sonjan kanssa. Pariskunta on ajautunut jossain määrin etäälle toisistaan, ja kun Richard tapaa pikkujouluissa Paulan, jotain muuttuu. Vaikka Richard yrittää panostaa perhe-elämään, johtaa yksi asia toiseen ja ennen pitkää mies on salasuhteessa Paulan kanssa.

Autofiktiosta tai jostain sentapaisesta on nyt kysymys. Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan, että Neitsytpolun taustalla on kirjailijan omia kokemuksia rakastumisesta ja sitä seuranneesta avioerosta. Vaikkei yhteys tiedossa ollutkaan ennen kuin aloin romaania äänikirjana kuunnella, jollain tapaa ajauduin kuunnellessani ajattelemaan päähenkilönä itse kirjailijaa, pohdin yhteyksiä todellisuuteen.

Kerronta on toteavaa, ikään kuin kertoja katsoisi itseään etäältä. Tähän asetelmaan sopii mainiosti se, että kertoja on ulkopuolinen. Toisaalta tulee tunne, että henkilöt eivät tule kovin liki vaan jäävät etäälle. Alkuun se vaivaa: tulee tunne, että en kosketu vaan katson tapahtumia kuin ikkunalasin takaa.

Mutta sitten kuitenkin huomaan ajautuvani pohtimaan, miten vakuuttavaa tarinankerronta on. Vähän väljähtynyt avioliitto, kiinnostava uusi nainen, tunteiden tunnustelu, sitten uuden elämänvaiheen alku. Varsinkin siinä, millä tavalla tuota uutta elämänvaihetta kuvataan, on jotain hyvin kiinnostavaa ja tunnistettavaa. Rosoja ei liiaksi tasoitella vaan arjen vaikutus aikuisten ihmisten rakkauteen tuodaan esille siten kuin voi hyvin kuvitellakin tapahtuvan.

Vaikka Neitsytpolussa kuvataan elämä isoja käänteitä ja rakastumista, ei mitään valtavaa tunteiden leiskuntaa ole luvassa. Vähäeleisyys ja toteavuus etäännyttävät mutta samalla arkisuudessa on jotain kovin kiehtovaa.

Romaanista muualla: Kirsin Book Club, LukulaiffiiTuijata. Kulttuuripohdintoja, Anun ihmeelliset matkat ja Kirja vieköön!

Helmet-haasteessa Neitsytpolku asettuu kohtaan 3: Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti.

Kommentit

  1. Luettuani Teirin haastattelun HS:ssä odotin enemmän tunnetta ja romantiikkaa. Uusperhekuvion alun vaikeudet oli kyllä todentuntuisesti kuvattu, mutta en oikein lämmennyt tälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin vähäeleistä kerronta on, ja jonkin aikaa se kyllä hämmensi: tarina ei varsinaisesti vienyt mukanaan. Mutta kyllä tässä kiinnostavia elementtejä on.

      Poista
  2. Kiitos kirjan esittelystä. En ole tätä lukenut, mutta kehuja kirja on saanut monissa blogeissa eli taidanpa hankkia kesälukemiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla odottelenkin, mitä ajatuksia tämä sinussa herättää. Moni on kehunut mutta on myös hieman varauksellista suhtautumista näkyvissä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

"- Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme? kysyy Hemppa.
- Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja."
Meillä on ollut tapana, että yritämme hankkia omaan kirjahyllyyn kirjat, joiden pohjalta tehdyt teatteri- tai muut esitykset olemme lasten kanssa nähneet. Esimerkiksi Fedja-setä, kissa ja koira sekä Ronja, ryövärintytär on nähty teatterissa. Tämän nyt esittelyssä olevan Hui Kauhistuksen! näimme lastenoopperana Savonlinnan oopperajuhlilla vuonna 2006. Hankin kirjan omaksi jo tuolloin, mutta koska se katosi, ostin tilalle uudemman painoksen pari vuotta sitten.

Hui Kauhistus! koostuu pienistä tarinoista, joissa käsitellään pelkoja sympaattisella tavalla. Esimerkiksi ensimmäisessä tarinassa, joka on nimeltään Kummitusten yö, esillä ovat Pippendorfin kartanon kummitukset, jotka valmistautuvat yötä varten. Äiti komentaa perhettään pukemaan ylle puhtaat lakanat, ja kummitteleminen on kuin mitä tahansa tavallista työtä.
Vaari vingutt…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…