Siirry pääsisältöön

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"

Kristin Hannah: Satakieli
WSOY 2019
Alkuteos The Nightingale 2015
Suomentanut Kaisa Kattelus
450 sivua

Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vianne on jo elämänsä ehtoopuolella ja katselee vuosikymmenten taakse.
Viime aikoina olen kuitenkin ajautunut ajattelemaan sotaa, omaa historiaani ja kaikkia lähteneitä.
Lähteneitä.
Pääosin eletään kuitenkin vuosissa 1939–44, kun elämä on hyvin erilaista kuin vuosituhannen loppua lähestyttäessä. Saksalaisia on niin Pariisissa kuin Loiren laaksossakin, ja säännöt ja ohjeet seuraavat toisiaan. Todentuntuisesti Kristin Hannah onnistuu maalaamaan lukijan eteen kuvan siitä, mitä on elää uhan ja pelon seassa.

Satakielen tarina on kiehtova ja mieleenpainuva. Henkilöhahmot ovat melko lailla yhden asian ihmisiä; hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja. Keskiössä olevat sisarukset Vianne ja Isabelle ovat erilaisia, mutta heissä on silti paljon samaa: molemmat tarttuvat tarmolla tärkeinä pitämiinsä asioihin. Onko toinen kuitenkaan lopulta toista rohkeampi?

Satakieli on viihdekirjallisuutta mutta juoni ei ole liian ennalta arvattava. Kieli on paikoin kömpelön oloista mutta juoni kulkee ja imee mukaansa. Suosittelen kirjaa lukijalle, joka on kiinnostunut toisen maailmansodan ajasta ja haluaa sukeltaa aiheeseen viihteellisemmän kirjallisuuden kautta.

Kristin Hannahin romaanista ovat kirjoittaneet myös Leena Lumi ja Anne.

Helmet 2019: 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin. Keski-kirjastojen lukuhaaste: 19. Kirjassa on sotilaita.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta!

Kommentit

  1. Viihteellisyys on onneksi keino sukeltaa sodan maailmaan kevyemmin kuin pelkkä raaka sodan väkivallan kuvaaminen. Mieheni lukee toisinaan tuollaisia raakoja sotakirjoja. En pystyisi itse niitä lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että vuosi vuodelta kykenen huonommin lukemaan kovin raakoja kuvauksia. Viihteen keinoinkin tosiaan voi sukeltaa rankkoihin maailmoihin.

      Poista
  2. Tämä oli jotenkin ristiriitainen luettava: pelkistetty ja mustavalkoinenkin hyvä - paha samoin kuin rohkea-pelkuri akselilla. Jokin Hannahin tavassa kirjoittaa, ehkä juuri tuo pieni," herttainen" kömpelyys sai lukemaan loppuun asti ja toteamaan: yksi näkemys tuosta runsaasti käsitellystä ja analysoidusta ajanjaksosta, jolllaista ei koskaan olisi saanut tapahtua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristiriitainen tosiaankin. Alussa minua häiritsi enemmän kielen kömpelyys, mutta sitten itse tarina onnistui kyllä vetämään mukaansa. Saksaan sijoittuvia tarinoita toisen maailmansodan ajalta olen lukenut paljonkin mutta vähemmän Ranskasta saksalaismiehityksen alla.

      Poista
  3. Komppaan Maita eli joskus viihtellisyys voi olla jopa plussaa, kun aihe on rankka. En minä tätä olisi kesken jättänyt eli oli todella kiinnostava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kummasti tarina piti mukanaan. Oli siis tosiaan kiinnostava.

      Poista
  4. Minulla tämä jäi viidennen luvun jälkeen kesken. Joskus mieli kaipaa viihdyttävää lukuromaania (joo, pidän lukuromaani-sanasta :D ), mutta tässä mikään ei ainakaan alussa puhutellut minua. Se on sikäli harmi, että tästä on selvästi pidetty aika lailla.

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle alku oli vaikea, ja suurimpana ongelmana oli mielestäni kieli, josta en oikein pitänyt. Sitten tarina lähti vetämään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok