Siirry pääsisältöön

Katja Kärki: Jumalan huone

"Kipinä karkasi mummolan saunankiukaasta, jolle Mauri-ukki heitti löylyä. Tai ehkä se lähti saarnaajasedän syyttävistä silmistä, kun se näki minussa helvetin. Tai ei, minun silmistäni se kipinä sinkosi. Minä poltan tämän kaiken, tuikkaan tuleen koko kaupungin ja sen maalaiskylät."
Katja Kärki: Jumalan huone
Bazar 2019
464 sivua

Katja Kärjen esikoisteos Jumalan huone ulottuu 1930-luvulta uudelle vuosituhannelle saakka. Romaani tarkastelee Martikaisen sukua ja erityisesti suvun naisia: Ailia, joka päätyy huolehtimaan sisarensa perheestä tragedian jälkeen; Mariaa, joka on lapseton ja vähän vääränlainen suvun tiukkoihin raameihin; Elsaa, joka vasta onkin vääränlainen.

Elämää määrittelee vahvasti lestadiolaisuus. Sunnuntaisin käydään seuroissa, joita luotsaa karismaattinen Hannu. Televisiota ei katsota eikä musiikkia kuunnella, muutenkin synnin tekemiseen suhtaudutaan hyvin vakavasti. Kuka on uskossa ja kuka uskoo oikealla tavalla, siinä tärkeitä kysymyksiä mietittäväksi.

Aili edustaa naisista vanhinta sukupolvea, Maria on siinä välissä ja Elsa nuorin. Kun Aili ei juuri kyseenalaista uskonoppeja, kytee Marian mielessä jo epäilyksiä ja halua murtaa tiukkoja rajoja. Elsa nuorimpana on sitten se, joka todella panee tuulemaan. Hän jättää kotinsa ja sukunsa, hyppää tiukasta kunnollisuuden vaatimuksesta toiseen ääripäähän ja päättää tehdä kaikki olemassa olevat synnit musiikin kuuntelemisesta tanssimiseen, esiaviollisesta seksistä varastamiseen.
Lisään syntilistaani vielä yhden, kaikista pahimman.
Sitten vielä kaiken yllä leijuu tumma varjo, mustaakin mustempi teko, joka ei jätä rauhaan edes vuosikymmenien jälkeen. Sodan, köyhyyden ja kurjuuden keskellä syntyy jotain, milä on kauaskantoiset seuraukset. Olennainen kysymys on, voiko mitä tahansa antaa anteeksi.

Jumalan huone on naisten tarina, jossa mukana ovat myös miehet. Miehiä kaivataan, pelätään, vihataan ja käytetään, kukin tavallaan. Tarinan näkökulmat ovat kuitenkin naisten, ja heidän kauttaan muotoutuvat miesten kuvat – ne harvemmin ovat mairittelevia.
Minua ei haittaa, vaikka isä ei tulisi enää koskaan takaisin. Nyt Misse saa olla rauhassa ja tehdä vaikka sata pientä kissanpentua.
Tarina etenee kolmen naisen näkökulmissa niin, että ajallinen kronologia rikkoutuu tämän tästä. Hieman minua hämmensi Ailin viimeinen osuus, joka sijoittuu kokonaisuuden otsikon mukaan vuosille 1946–72 mutta jossa ymmärtääkseni kuvataan kuitenkin selvästi myöhempiä tapahtumia. Lukiessani ajattelin, että kokonaisuuden selventämiseksi olisin voinut tehdä itseäni varten jonkinlaista karttaa ja aikajanaa, jonka avulla ihmisten ja tapahtuma-aikojen hahmottaminen kävisi helpommaksi. Toisaalta moninaiset tapahtumat ja useat ihmiset selkiytyvät kyllä lukemisen myötä ja kokonaisuus pysyy hyvin koossa.

Jumalan huone on vahva ja vaikuttava. Tarina vie mukanaan ja jää mieleen, sillä se on traaginen ja synkkä mutta tarjoaa kuitenkin valon ja toivon pilkahduksia. Henkilöhahmot ovat ymmärrettäviä ja aikansa kuvastajia, ja vaikka en täysin innostu Elsan Jyväskylä-osuudesta, kun koko ajan "vituttaa" ja elämä tuntuu olevan täysin rajatonta, on sekin kuitenkin ymmärrettävissä ja perusteltavissa.

Katja Kärki kirjoittaa hyvin. Kerrontaa värittää Pohjois-Karjalan murre, joka ei ole minulle tuttua ja tuntuu välillä vähän vaikeasti mielessäni puheeksi kääntyvän – "Onko Mauri-ukki meillä pitkkään?" – se ei suinkaan ole kirjan vika vaan yksin minun. Väriä kerrontaan tuo myös Elsan vähän yksioikoinen mutta tutulta kuulostava puhumisen tapa.

Jumalan huone on kuvaus uskonnollisuuden kahleista ja yksittäisistä henkilöistä, jotka elävät osana uskonnollista yhteisöä. Sen rinnalle asettuvat ilman muuta eräät viime vuosina julkaistut esikoisromaanit, kuten Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ja Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät, jotka nekin käsittelevät uskonnon vaikutusta yksilöihin. Tähän joukkoon Jumalan huone asettuu hienosti ansaiten paikkansa omaäänisenä ja erottuvana romaanina.

Myös Luetut kirjat -blogissa puhutaan Jumalan huoneesta.

Helmet 2019: 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi. Keski-kirjastojen lukuhaaste: 23. Kirja, jossa on piirretty kansikuva.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta! Jumalan huone ilmestyy 29.1.2019.

Kommentit

  1. Tämä odottaa lukuvuoroa. Kiva kuulla, että tykkäsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämä on sinun lukulistallasi. Mielelläni sitten luen ajatuksiasi.

      Poista
  2. Minäkin luen tämän ihan lähipäivinä! Kiva, että "asettuu hienosti ansaiten paikkansa omaäänisenä ja erottuvana romaanina" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin seurailla, milloin tästä ajatuksiasi julkaiset!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii