Siirry pääsisältöön

Katja Kärki: Jumalan huone

"Kipinä karkasi mummolan saunankiukaasta, jolle Mauri-ukki heitti löylyä. Tai ehkä se lähti saarnaajasedän syyttävistä silmistä, kun se näki minussa helvetin. Tai ei, minun silmistäni se kipinä sinkosi. Minä poltan tämän kaiken, tuikkaan tuleen koko kaupungin ja sen maalaiskylät."
Katja Kärki: Jumalan huone
Bazar 2019
464 sivua

Katja Kärjen esikoisteos Jumalan huone ulottuu 1930-luvulta uudelle vuosituhannelle saakka. Romaani tarkastelee Martikaisen sukua ja erityisesti suvun naisia: Ailia, joka päätyy huolehtimaan sisarensa perheestä tragedian jälkeen; Mariaa, joka on lapseton ja vähän vääränlainen suvun tiukkoihin raameihin; Elsaa, joka vasta onkin vääränlainen.

Elämää määrittelee vahvasti lestadiolaisuus. Sunnuntaisin käydään seuroissa, joita luotsaa karismaattinen Hannu. Televisiota ei katsota eikä musiikkia kuunnella, muutenkin synnin tekemiseen suhtaudutaan hyvin vakavasti. Kuka on uskossa ja kuka uskoo oikealla tavalla, siinä tärkeitä kysymyksiä mietittäväksi.

Aili edustaa naisista vanhinta sukupolvea, Maria on siinä välissä ja Elsa nuorin. Kun Aili ei juuri kyseenalaista uskonoppeja, kytee Marian mielessä jo epäilyksiä ja halua murtaa tiukkoja rajoja. Elsa nuorimpana on sitten se, joka todella panee tuulemaan. Hän jättää kotinsa ja sukunsa, hyppää tiukasta kunnollisuuden vaatimuksesta toiseen ääripäähän ja päättää tehdä kaikki olemassa olevat synnit musiikin kuuntelemisesta tanssimiseen, esiaviollisesta seksistä varastamiseen.
Lisään syntilistaani vielä yhden, kaikista pahimman.
Sitten vielä kaiken yllä leijuu tumma varjo, mustaakin mustempi teko, joka ei jätä rauhaan edes vuosikymmenien jälkeen. Sodan, köyhyyden ja kurjuuden keskellä syntyy jotain, milä on kauaskantoiset seuraukset. Olennainen kysymys on, voiko mitä tahansa antaa anteeksi.

Jumalan huone on naisten tarina, jossa mukana ovat myös miehet. Miehiä kaivataan, pelätään, vihataan ja käytetään, kukin tavallaan. Tarinan näkökulmat ovat kuitenkin naisten, ja heidän kauttaan muotoutuvat miesten kuvat – ne harvemmin ovat mairittelevia.
Minua ei haittaa, vaikka isä ei tulisi enää koskaan takaisin. Nyt Misse saa olla rauhassa ja tehdä vaikka sata pientä kissanpentua.
Tarina etenee kolmen naisen näkökulmissa niin, että ajallinen kronologia rikkoutuu tämän tästä. Hieman minua hämmensi Ailin viimeinen osuus, joka sijoittuu kokonaisuuden otsikon mukaan vuosille 1946–72 mutta jossa ymmärtääkseni kuvataan kuitenkin selvästi myöhempiä tapahtumia. Lukiessani ajattelin, että kokonaisuuden selventämiseksi olisin voinut tehdä itseäni varten jonkinlaista karttaa ja aikajanaa, jonka avulla ihmisten ja tapahtuma-aikojen hahmottaminen kävisi helpommaksi. Toisaalta moninaiset tapahtumat ja useat ihmiset selkiytyvät kyllä lukemisen myötä ja kokonaisuus pysyy hyvin koossa.

Jumalan huone on vahva ja vaikuttava. Tarina vie mukanaan ja jää mieleen, sillä se on traaginen ja synkkä mutta tarjoaa kuitenkin valon ja toivon pilkahduksia. Henkilöhahmot ovat ymmärrettäviä ja aikansa kuvastajia, ja vaikka en täysin innostu Elsan Jyväskylä-osuudesta, kun koko ajan "vituttaa" ja elämä tuntuu olevan täysin rajatonta, on sekin kuitenkin ymmärrettävissä ja perusteltavissa.

Katja Kärki kirjoittaa hyvin. Kerrontaa värittää Pohjois-Karjalan murre, joka ei ole minulle tuttua ja tuntuu välillä vähän vaikeasti mielessäni puheeksi kääntyvän – "Onko Mauri-ukki meillä pitkkään?" – se ei suinkaan ole kirjan vika vaan yksin minun. Väriä kerrontaan tuo myös Elsan vähän yksioikoinen mutta tutulta kuulostava puhumisen tapa.

Jumalan huone on kuvaus uskonnollisuuden kahleista ja yksittäisistä henkilöistä, jotka elävät osana uskonnollista yhteisöä. Sen rinnalle asettuvat ilman muuta eräät viime vuosina julkaistut esikoisromaanit, kuten Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ja Terhi Törmälehdon Vaikka vuoret järkkyisivät, jotka nekin käsittelevät uskonnon vaikutusta yksilöihin. Tähän joukkoon Jumalan huone asettuu hienosti ansaiten paikkansa omaäänisenä ja erottuvana romaanina.

Myös Luetut kirjat -blogissa puhutaan Jumalan huoneesta.

Helmet 2019: 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi.

Kiitos kustantajalle ennakkokappaleesta! Jumalan huone ilmestyy 29.1.2019.

Kommentit

  1. Tämä odottaa lukuvuoroa. Kiva kuulla, että tykkäsit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämä on sinun lukulistallasi. Mielelläni sitten luen ajatuksiasi.

      Poista
  2. Minäkin luen tämän ihan lähipäivinä! Kiva, että "asettuu hienosti ansaiten paikkansa omaäänisenä ja erottuvana romaanina" :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…