Siirry pääsisältöön

Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota

"Aluksi et ollut tuollainen minua kohtaan.
Olit sitä mieltä että voisin kehittyä
mutta et ajatellut 
että olin vääränlainen.
Halusit innostaa
minua kehittymään.
Et pakottanut minua.
Se oli hienoa."
Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota
Into 2018
Alkuteos Århundradets kärlekskrig 2016
Suomentanut Jaana Nikula
173 sivua


Vuosisadan rakkaussota sai kunnian olla vuonna 2018 viimeinen kokonaan lukemani kirja. Aivan hempeän leppoisasta joululomalukemisesta ei ole kyse, sillä kysymyksessä on eronneen avioparin dialogi, joka avaa jopa raadollisesti esille sen, miten rakkaus muuttuu riidaksi, pettymykseksi ja vihaksi.

Aamulehden mukaan kirja on avainromaani, eli se kertoo todellisista ihmisistä. Romaanin naisääni on siis itse kirjailija, Ebba Witt-Brattström. Miesääni puolestaan on kirjailijan entinen puoliso, Horace Engdahl.

Nämä kaksi ääntä vuorottelevat tekstissä, joka on proosaa mutta aseteltu runon tavoin. Äänet sivaltavat toisiaan, nostavat esille toisissaan havaitsemiaan epäkohtia, ilkeilevät ja kiistelevät.
Nainen sanoi:
Ketä yrität vakuuttaa?
Juuri tuota olen koettanut
takoa päähäsi kymmenen vuoden ajan.

Mies sanoi:
– –
Sinä olet pelkkää teeskentelyä
kiireestä kantapäähän
niin kuin kaikki naiset.
Paitsi että dialogista muodostuu avioliiton ja -eron ruumiinavaus, muodostuu siitä myös kuva miehen ja naisen rooleista ja niistä vaatimuksista, joita sukupuolille nykyään sälytetään. Myönnän, että sympatiani asettuvat naisen puolelle, joka on joutunut sietämään väkivaltaa ja pelkoa, mutta toisaalta pidän hieman ongelmallisena sitä, että miehen hahmo jää mielessäni melko latteaksi. On kuin hän olisi vain sovinisti, kun naisessa ulottuvuuksia on enemmän. Toisaalta se, että avioparin osapuolet litistyvät, lienee aika luonnollista: vihan keskellä mieluummin näkee toisen vain kielteisten määritteiden ympäröimänä.

Luonnollista lienee sekin, että dialogiin sisältyy jonkinlaista aaltomaisuutta. Välillä terävyys sulaa, kunnes pettymys ja katkeruus pulpahtavat jälleen pintaan. Raskaus kuitenkin jää päällimmäiseksi tunteeksi: kirjaa on mahdotonta lukea kertaistumalta, vaikka sivuja on alle 200, ajoittain on pakko saada hengähtää.

Vuosisadan rakkaussotaa voi pitää varsin todentuntuisena kuvauksena eroon päättyneestä liitosta. Minä huomasin jossain kohtaa väsyneeni riitelyyn ja sen seuraamiseen, ja kirjan lopun luin ajatuksella "luetaan nyt loppuun, kun on kerran aloitettu". En siis oikein viehättynyt tästä toisin kuin aikanaan Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinasta, johon Rakkaussota vertautuu ja jonka voisinkin nyt muistin terästämiseksi lukea uudelleen.

Muualla: Kirja vieköön!, Reader, why did I marry him?, Mrs Karlsson lukee..., Unelmien aika ja Hemulin kirjahylly.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii