Siirry pääsisältöön

Pauliina Rauhala: Synninkantajat

"Siitä tässä on kyse, olen opetellut ja kirjoittanut Vihkoon. Maailmalla on alku, keskikohta ja loppu, niin kuin peipolla ja pajulinnulla, metsälauhalla ja mustikalla, laululla ja psalmilla, Jumalan rakkaudella ja kärsivällisyydellä. Niin yksinkertaista se on, Jumalan luoma järjestys. Eikä minulla ole hätää. Kunhan jaksan pysyä uskovaisena."

Pauliina Rauhala:
Synninkantajat
(Gummerus 2018)
368 sivua

Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013) herätti ilmestyttyään kovasti keskustelua ja sai näkyvyyttä. Minuunkin nuoren lestadiolaisparin rakkaustarina vetosi, ja suurin odotuksin tartuin Synninkantajiin.

Lestodiolaisuudesta kertoo myös tämä Rauhalan toinen romaani. Nyt siirrytään 1970-luvulle, aikaan, jolloin ilmapiiri uskovaisten keskuudessa kiristyy. On osattava elää oikein, uskonyhteisön edellyttämällä tavalla. Hoitokokouksissa varmistetaan, että sääntöjä noudtatetaan - ja jos ei noudateta, pyydetään syntejä anteeksi. Pöytäkirjoihin kirjataan, että yksi teki parannuksen E-liikkeessä asioimisesta, toinen hempeästä hengestä ja kolmas itsensä kuivaamisesta. Parannuksen tehneet siunataan, "parannukseen taipumattomat" tuomitaan Jumalan valtakunnan ulkopuolelle.

Yhteisössä elävät Taisto, Aliisa, Auroora ja Aaron. Taisto tekee Jumalan töitä, etsii viisautta ja elämänymmärrystä mutta kiristää verkkoa uskovaisten ympärillä. Aliisa kyseenalaistaa uuden suunnan ja peräänkuuluttaa maanläheistä ja sallivampaa uskoa.
Voidaan tai ei, mutta uskon vuoksi ei pidä kääntää selkää tai kovettaa sydäntä, Aliisa totesi ja nojasi seinään. Rakkauden etsimisestä nousee toivo, sen uhkaamisesta pelko ja kadottamisesta suru.
Auroora, Aliisan tytär, rakastaa, vaikkei saisi. Hän haluaa ylittää rajoja ja etsii omaa tietään.

Ja sitten on pieni Aaron, joka uskoo ja luottaa, ahdistuu kun koulussa opetetaan vääriä asioita. Myöhemmin Aaron ymmärtää enemmän mutta hänen lapsenuskossaan on jotain hyvin hellyttävää.

Pauliina Rauhala kirjoittaa hyvin kauniisti. Erityisesti miljöön kuvaus on ajoittain niin viehättävää, että tuntuu kuin olisi läsnä siellä, missä "valo osuu harmaiden päivien jälkeen koivunrunkoon, lehtiverso puhkeaa esiin silmun suojasta, suuri aalto pesee rantakallion puhtaaksi".

Kuitenkin jokin pitää minut tarinasta etäällä. Paikoin kielen kuvallisuuden runsaus nostaa verhon väliin ja tuntuu, että en saa tarinasta otetta. Useaan otteeseen tuntuu, että katselen tapahtumia kaukaa. Ehkä on niin kuin Annika toteaa: Synninkantajat "vaatisi, se ansaitsisi useammankin lukukerran tullakseen kunnolla kuulluksi".

Silti ihailen sitä, kuinka moniulotteisia ja uskottavia henkilöt ovat ja kuinka rauhallisesti ja osoittelematta Rauhala kuvaa niitä ikäviä tekoja, joihin uskon nimissä päädytään. Se, että asiat eivät ole musta-valkoisia, tulee tuotua esille kauniisti, saarnaamatta.

Lumiomenan Katja piti romaanista paljon. Heidissä romaani herätti melko samankaltaisia ajatuksia kuin minussa.

Kiitos kustantajalle kirjasta.

Helmet 2018: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii