Siirry pääsisältöön

Jojo Moyes: After you

"When I reached the other end I would laugh in to the night air. You see! I am here staying alive right out on the edge, I'm doing what you told me!"

Jojo Moyes:
After You
(Penguin Books 2015)
Äänikirjan lukija Anna Acton
Äänikirjan kesto 11 t 18 min.

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää yllätti ja vetosi. Louisa Clarkin ja Will Traynorin tarina jäi mieleen, ja kun kuulin, että romaanille on olemassa jo jatkoa, ei tarvinnut miettiä montaa kertaa, tartunko jatko-osaan. After You on julkaistu suomeksi vuonna 2016 nimellä Jos olisit tässä, mutta Storytelin valikoimissa kirja on vain englanniksi. Niinpä päädyin kuuntelemaan romaanin alkukielellä.

Louisa on menettänyt Willin ja suree. Vaikka hän tietää, että mennyttä ei voi muuttaa ja elämää pitäisi alkaa toden teolla elämään, on hän kuitenkin sivustakatsoja. Muut matkustavat pois ja Louisa katselee heidän lähtemisiään työpaikallaan lentokenttäkahvilassa – työkään ei oikein tarjoa sisältöä elämään.

Sitten Lou joutuu onnettomuuteen. Hän palaa vanhempiensa luokse ja huomaa, että mikään hänen elämässään ei oikeastaan ole muuttunut. Rohkeutta ottaa elämästä ote uupuu yhä, sen Louisa ymmärtää, ja sen huomaa myös eräs 16-vuotias tyttö, joka yllättäen saapuu Loun oven taakse. Lily mullistaa Louisan elämää melkoisesti, jos toki mullistukseen osallistuu myös Sam, ambulanssikuski, joka vie Loun sairaalaan onnettomuuden jälkeen.

After You ei ole surussa rypemistä, vaikka se olisi sitäkin toki voinut olla. Clarkin perheen lämmin huumori on edelleen läsnä, kuten on myös Louisan hassu tapa olla ja elää. Will on osa Louisan historiaa, hyvällä tavalla. Lily ja Sam ovat osa nykyhetkeä, eikä aivan mutkatonta menoa ole luvassa.

Louisa Clarkin tarinan avausosa oli sen verran pysäyttävä, että vaikeaa olisi samalle tasolle päästä. Eikä After You pääsekään vaan jää kohtuullisen tavanomaiseksi viihdekirjallisuuden edustajaksi. Huumori pelastaa paljon, samoin Louisan hahmo, mutta kaiken kaikkiaan romaani ei onnistu viehättämään edeltäjänsä tavoin. Viihdyttävää ajanvietekirjallisuutta etsivälle tätä voi kuitenkin hyvin suositella.

Kommentit

  1. Tykkään kovasti Jojo Moyesin kirjoista ja olen lukenut kaikki suomennokset. Kerro minulle jotain hyvää on todellinen klassikkokirja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Moyes on niin uusi tuttavuus, että olen ehtinyt lukea (eli kuunnella) vain tämän ja Kerro minulle jotain hyvää. Matka Moyesin kanssa kyllä jatkuu, ennemmin tai myöhemmin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…