Siirry pääsisältöön

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

"Poskiani poltti. Katselin, kuinka hän ohjasi pyörätuoliaan kapeassa eteisessä, ja ennen kuin tajusin mitä tein, minulta pääsi: 'Ei sinun silti tarvitse käyttäytyä kuin mikäkin kusipää.'"

Jojo Moyes:
Kerro minulle jotain hyvää
(Gummerus 2015)
Alkuteos Me Before You
Suomentanut Heli Naski
476 sivua
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo
Äänikirjan kesto 15 t 47 min.

Jojo Moyesin teoksiin olen suhtautunut pitkään hyvin ennakkoluuloisesti, nolona sen tunnustan. Vaikka luottoihminen mainitsi useamman kerran, että kannattaa Moyesin kirjoihin tutustua, en uskonut. Kerro minulle jotain hyvää osui kuitenkin lopulta silmiini Storytelin valikoimista ja päätin antaa romaanille mahdollisuuden. Vaikka viihteellisyys arvelutti ja vaikka olin päättänyt, että Jojo Moyesin kirjat eivät ole minun kakkupalani.

Niin sitä ihminen voi yllättyä ja todeta ennakkoluulonsa tuulesta temmatuiksi. Olin väärässä, sen voin tunnustaa. Kerro minulle jotain hyvää yllätti myönteisesti ja upposi pitkästä aikaa ajatuksiini niin, että olisin halunnut keskustella kirjan tapahtumista jonkun kanssa vähän väliä.

Tarinan lähtökohta on traaginen. Will, joka ennen eli täyttä elämää, on onnettomuuden jäljiltä liikuntakyvytön, lähes täysin muiden armoilla. Willin henkilökohtaiseksi avustajaksi palkataan Louisa Clarke, joka ei varsinaisesti ole mikään sisar hento valkoinen. Alkuun kaksikon välejä voikin parhaimmillaankin kuvata viileiksi, mutta viimein (toki!) yhteinen sävel alkaa löytyä.

Traagisemmaksi tarina vain muuttuu. Louisa Clarke ei tiedä koko totuutta, miksi hänet palkataan Willin avustajaksi, mutta viimein asianlaita selviää. Sitten ollaankin suuren eettisen kysymyksen äärellä, ja selvää on, että yksiselitteisen oikeaa vastausta ei ole.

Kerro minulle jotain hyvää on viihdettä, jossa on runsaasti kliseisiä chick litiin kuuluvia aineksia. Siinä on kuitenkin myös syvyyttä, joka jää mietityttämään. Lämmin huumori naurattaa ja toisaalta tarina myös itkettää. Tunteisiin vetoavaa viihdyttävää tarinaa kaipaavalle tämä romaani sopii erinomaisesti.

Helmet 2018: 3. Kirja aloittaa sarjan. Louisa Clarken elämää päästään seuraamaan myös romaaneissa Jos olisit tässä ja Elä rohkeasti.

Kommentit

  1. Oi, tämä on ihana kirja! Tykkään itse Jojo Moyesista, sillä hän kirjoittaa kevyesti, mutta silti kirjoista löytyy myös niitä vakavampia aiheita ja jotain ajateltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä löysin Moyesista uuden suosikkini. :) Pidän juuri siitä, että ilmaisu on kevyttä mutta sisällöstä löytyy syvyyttä.

      Poista
  2. Tämä kirja toimi hyvin myös elokuvanakin, joka tuotatti miun silimiini useamman kyyneleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvan haluaisinkin nähdä! Kiinnostaa kovasti, miten tarina on onnistuttu siirtämään valkokankaalle.

      Poista
  3. Minäkin pidin tästä, mutta jatko-osa oli mielestäni melko "turha". Kolmatta osaa (Still me) en aio edes lukea. Muutamia muita Moyesin kirjoja olen lukenut ja ovat olleet genressään ihan hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. After You -romaanin kuuntelin juuri, ja kyllä se jäi aika latteaksi tämän rinnalla. Aion silti vielä antaa Moyesille mahdollisuuden, kun nyt kerran olen häneen tutustunut.

      Poista
  4. Minulle kävi ihan samoin - hirveät ennakkoluulot, tämä ei voi olla hyvä, ja sitten liikutuinkin ihan oikeasti. :) Moyesissa parasta on se, että syvyyttä löytyy kevyen pinnan alta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Hirveän höttöinen chick lit ei ole minun juttuni, mutta pinnan alta löytyy jotain syvempää, olen usein aika myyty. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…