Siirry pääsisältöön

Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen


"Askon mielessä virisi äkkiä halu unohtaa kaikki, mitä hän ennalta tiesi. Hän oli kiireen varjolla aloittanut tutkinnan tiettyjen oletusten valossa, hyläten periaatteensa olla aluksi hyödyntämättä ennakkotietoja."
Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen
(Johnny Kniga 2017)
363 sivua
Tällä viikolla ovat dekkarit vahvasti esillä, ja myös kirjablogeissa vietetään dekkariviikkoa. Teemaviikkoa emännöi Yöpöydän kirjat -blogi.

Sodomasta pohjoiseen on dekkari, joka kuljettaa muassaan kahta eri tarinalinjaa. Rikostutkija Leo Asko selvittää murhaa, joka vaikuttaa alkuun päivänselvältä muttei sitä sitten olekaan. Hänen työparinsa Daniel Janovsky puolestaan on saanut kuolleen rabbi Klugmanin perinnön, johon liittyvää arvoitusta Daniel päätyy selvittämään.

Miehiä yhdistää sekä työ poliisissa että kohua herättävä murha. Lisäksi molemmilla on kytkös juutalaisuuteen: Daniel identifioi itsensä juutalaiseksi, kun taas Leolle oman isän juutalaisuus on lähinnä vain tiedossa oleva asia, ei sen kummempaa. Yhtä kaikki, lukiessa saa aimo annoksen tietoa juutalaisuudesta, erityisesti Danielin perintöön liittyvän arvoituksen mutta myös hänen uudenlaisen elämäntilanteensa myötä.
Pesahina eli juutalaisena pääsiäisenä muistettiin Egyptin orjuudesta vapautumista. Se oli keskeinen osa juutalaisen kansan syntytarinaa.
Juutalaisuus on myös tarinan liikkeellepanevan voiman, murhan, takana. Keskellä Helsinkiä ammutaan yhdysvaltalainen diplomaatti, ja siloisen pinnan alta löytyy kytköksiä Lähi-itään. Kysymys Israelin ja Palestiinan tilanteesta jakaa myös juutalaisyhteisöä:
Kävellessään takaisin autolle Daniel mieti, että hän oli kahden voiman ristivedossa, keskikohdassa. Toisella puolen oli hänen isänsä, jonka mielestä juutalaisten tulisi palata Israeliin vasta Messiaan aikana, ja toisella puolella oli Joav - ja varmasti myös Lilah.
Murha, kansainvälinen rikollisuus ja kovat otteet taustanaan juutalaisuus muodostavat tarinan, josta ei vauhtia ja käänteitä puutu. Lukijaa viedään paitsi pitkin Helsinkiä, myös pikaisesti sekä Israeliin että Saksaan. (Sille, että kirja on kuvattu hotelli Tornin ikkunasta, on syynsä.)

Sodomasta pohjoiseen on kiinnostava ja pitää otteessaan, joskin paikoin tarinan seuraaminen on hieman työlästä, koska sisältö on niin runsasta. Melko ohuesti keskeiset henkilöt - Leo Asko ja Daniel Janovsky - toisiinsa kytkeytyvät, ja eittämättä ensin mainittu on se, joka varsinaisen työn murhan selvittämisessä tekee, jälkimmäinen puolestaan keskittyy saamansa perinnön ja samalla myös oman taustansa tutkimiseen. Hieman tämä henkilöiden ja tarinoiden erillisyys häiritsi, kuten myös se, että molemmat miehet jäivät turhan etäisiksi. Juutalaisuus on kuitenkin läsnä vakuuttavalla tavalla, ja lopetus antaa ymmärtää, että jatkoa Askon ja Janovskyn tarinalle on luvassa. Esimerkiksi se, mitä Leo Askon kadonneesta isästä selviää, kiinnostaa sen verran, että voisin kaksikon tekemisiin perehtyä uudemmankin kerran - ehkäpä vuoden 2018 dekkariviikolla?

Sodomasta pohjoiseen on jatkoa Esikoisten lunastukselle (Johnny Kniga 2016), joka on Davidkinin esikoisteos. Kirjaa voi ostaa esimerkiksi Adlibriksen* dekkariviikkokampanjasta.

Kommentit

  1. Oletkin jo ehtinyt tämän kimppuun, minä vielä odottelen kirjastosta. Toivottavasti tulisi pian, sillä pidin sarjan ensimmäisestä osasta varsin paljon ja juuri nyt kaipaankin vetävää rikosviihdettä jostain syystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole tuota ensimmäistä osaa lukenut, mutta hyvin toimi näinkin. Vetävä meininki on tässäkin!

      Poista
  2. Jonna, olipa kiva kuulla, että kirja toimi ilman esikoistrillerin lukemista. Mietin nimittäin sitä aika lailla. Pidin tästä kakkosesta enemmän kuin ykkösestä, ja ihan niin kuin sinäkin odotan jatkoa, sillä avoimiksi jääneet asiat jäivät kutittelemaan. Erikoista etäisyyttä henkilökuvauksessa tosiaan on, etenkin naisten kuvauksessa, mutta juutalaisuusmystiikka vaikuttaa kiinnostavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä minusta toimi, vaikka ykkösosan tapahtumiin jonkin verran viitattiinkin. Kiva kuulla, että pidit tästä ykköstä enemmän, en nyt harmittele sitä, etten ole avausta lukenut. Juutalaisuus on tässä kyllä onnistunut osa kokonaisuutta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…