Siirry pääsisältöön

Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen


"Askon mielessä virisi äkkiä halu unohtaa kaikki, mitä hän ennalta tiesi. Hän oli kiireen varjolla aloittanut tutkinnan tiettyjen oletusten valossa, hyläten periaatteensa olla aluksi hyödyntämättä ennakkotietoja."
Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen
(Johnny Kniga 2017)
363 sivua
Tällä viikolla ovat dekkarit vahvasti esillä, ja myös kirjablogeissa vietetään dekkariviikkoa. Teemaviikkoa emännöi Yöpöydän kirjat -blogi.

Sodomasta pohjoiseen on dekkari, joka kuljettaa muassaan kahta eri tarinalinjaa. Rikostutkija Leo Asko selvittää murhaa, joka vaikuttaa alkuun päivänselvältä muttei sitä sitten olekaan. Hänen työparinsa Daniel Janovsky puolestaan on saanut kuolleen rabbi Klugmanin perinnön, johon liittyvää arvoitusta Daniel päätyy selvittämään.

Miehiä yhdistää sekä työ poliisissa että kohua herättävä murha. Lisäksi molemmilla on kytkös juutalaisuuteen: Daniel identifioi itsensä juutalaiseksi, kun taas Leolle oman isän juutalaisuus on lähinnä vain tiedossa oleva asia, ei sen kummempaa. Yhtä kaikki, lukiessa saa aimo annoksen tietoa juutalaisuudesta, erityisesti Danielin perintöön liittyvän arvoituksen mutta myös hänen uudenlaisen elämäntilanteensa myötä.
Pesahina eli juutalaisena pääsiäisenä muistettiin Egyptin orjuudesta vapautumista. Se oli keskeinen osa juutalaisen kansan syntytarinaa.
Juutalaisuus on myös tarinan liikkeellepanevan voiman, murhan, takana. Keskellä Helsinkiä ammutaan yhdysvaltalainen diplomaatti, ja siloisen pinnan alta löytyy kytköksiä Lähi-itään. Kysymys Israelin ja Palestiinan tilanteesta jakaa myös juutalaisyhteisöä:
Kävellessään takaisin autolle Daniel mieti, että hän oli kahden voiman ristivedossa, keskikohdassa. Toisella puolen oli hänen isänsä, jonka mielestä juutalaisten tulisi palata Israeliin vasta Messiaan aikana, ja toisella puolella oli Joav - ja varmasti myös Lilah.
Murha, kansainvälinen rikollisuus ja kovat otteet taustanaan juutalaisuus muodostavat tarinan, josta ei vauhtia ja käänteitä puutu. Lukijaa viedään paitsi pitkin Helsinkiä, myös pikaisesti sekä Israeliin että Saksaan. (Sille, että kirja on kuvattu hotelli Tornin ikkunasta, on syynsä.)

Sodomasta pohjoiseen on kiinnostava ja pitää otteessaan, joskin paikoin tarinan seuraaminen on hieman työlästä, koska sisältö on niin runsasta. Melko ohuesti keskeiset henkilöt - Leo Asko ja Daniel Janovsky - toisiinsa kytkeytyvät, ja eittämättä ensin mainittu on se, joka varsinaisen työn murhan selvittämisessä tekee, jälkimmäinen puolestaan keskittyy saamansa perinnön ja samalla myös oman taustansa tutkimiseen. Hieman tämä henkilöiden ja tarinoiden erillisyys häiritsi, kuten myös se, että molemmat miehet jäivät turhan etäisiksi. Juutalaisuus on kuitenkin läsnä vakuuttavalla tavalla, ja lopetus antaa ymmärtää, että jatkoa Askon ja Janovskyn tarinalle on luvassa. Esimerkiksi se, mitä Leo Askon kadonneesta isästä selviää, kiinnostaa sen verran, että voisin kaksikon tekemisiin perehtyä uudemmankin kerran - ehkäpä vuoden 2018 dekkariviikolla?

Sodomasta pohjoiseen on jatkoa Esikoisten lunastukselle (Johnny Kniga 2016), joka on Davidkinin esikoisteos. Kirjaa voi ostaa esimerkiksi Adlibriksen* dekkariviikkokampanjasta.

Kommentit

  1. Oletkin jo ehtinyt tämän kimppuun, minä vielä odottelen kirjastosta. Toivottavasti tulisi pian, sillä pidin sarjan ensimmäisestä osasta varsin paljon ja juuri nyt kaipaankin vetävää rikosviihdettä jostain syystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole tuota ensimmäistä osaa lukenut, mutta hyvin toimi näinkin. Vetävä meininki on tässäkin!

      Poista
  2. Jonna, olipa kiva kuulla, että kirja toimi ilman esikoistrillerin lukemista. Mietin nimittäin sitä aika lailla. Pidin tästä kakkosesta enemmän kuin ykkösestä, ja ihan niin kuin sinäkin odotan jatkoa, sillä avoimiksi jääneet asiat jäivät kutittelemaan. Erikoista etäisyyttä henkilökuvauksessa tosiaan on, etenkin naisten kuvauksessa, mutta juutalaisuusmystiikka vaikuttaa kiinnostavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä minusta toimi, vaikka ykkösosan tapahtumiin jonkin verran viitattiinkin. Kiva kuulla, että pidit tästä ykköstä enemmän, en nyt harmittele sitä, etten ole avausta lukenut. Juutalaisuus on tässä kyllä onnistunut osa kokonaisuutta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok