Siirry pääsisältöön

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

"Koko Djursholm tuntui hylätyltä, en kuullut lintuja, en mitään aamun ääniä, oli vain hiljaisuus. Haudanhiljaisuus, muutama minuutti ydinpommin räjähtämisen jälkeen, ajattelin. Miksi ajattelin ydinaseita? Ajattelinko niitä tosiaan vai tulivatko ne mieleen nyt, jälkeenpäin. Nyt kun kaikki oli ohi. Lopussa."
Malin Persson Giolito: Suurin kaikista (Johnny Kniga 2017)
Alkuteos Störst av allt 2016
Suomentanut Tarja Lipponen
415 sivua
Juuri päättyneellä Dekkariviikolla luin aiheeseen sopien Malin Persson Gioliton teoksen Suurin kaikista, mutta en ennen teemaviikon päättymistä ehtinyt kirjasta postausta kirjoittamaan. Tuija ja Arja ehtivät, ja minä kirjaan ajatuksiani nyt, Dekkariviikon jälkimainingeissa ja juhannuksen alla.

Heti alkuun täytyy todeta, että en ole hetkeen lukenut niin mukaansatempaavaa tarinaa kuin Suurin kaikista. Rikostarina ja oikeudenkäyntikertomus tuli luettua parissa päivässä tai pikemminkin parissa yössä, sillä yöunien kustannuksella uppouduin seuraamaan Maria "Maja" Norbergin kohtaloa pariviikkoisessa oikeudenkäynnissä, jota nuori nainen ehti odottaa vankeudessa yhdeksän kuukautta. Hyväosaisesta ja etuoikeutetusta nuoresta on tullut hetkessä ruotsalaisen yhteiskunnan hylkiö, kun hän istuu syytettynä Djursholmin lukiossa tapahtuneesta massamurhasta.

Heti alusta asti on selvää, että Maja on ollut luokassa, jossa hänen poikaystävänsä Sebastian kaivoi kassistaan esiin aseet ja alkoi toimia. Selvää on sekin, että kuolleita on monta, ja että Maja on osallistunut ampumiseen. Syyllinen hän on, omasta mielestäänkin, ja hän ymmärtää sen, ettei tule selviämään oikeudenkäynnistä puhtoisena, olipa lopputulos mikä tahansa.
"Yritän ajatella, ettei minun enää tarvitse vastata kysymyksiin, kunhan oikeudenkäynti on ohi. Mutta tiedän, että se on toiveajattelua. En koskaan pääse kysymyksistä eivätkä ihmiset koskaan, eivät koskaan halua tietää vastauksia, koska he ovat jo päättäneet, että tietävät, kuka olen."
Mutta mitä tarkalleen ottaen on tapahtunut? Mitkä seikat ovat johtaneet verilöylyyn? Mitä oikeus päättää? Siinä kysymykset, joihin lukija haluaa löytää vastauksen. Puuttuvat vastaukset naulitsevat lukijan kirjan ääreen ottamaan selvää, miksi lintukoto on muuttunut traagisen ammuskelun näyttämöksi.

Tapahtumien taustalta löytyy vyyhti, johon sisältyy niin yhteiskunnallista eriarvoisuutta kuin huoletonta jet set -elämää. Ennen kaikkea kysymys on siitä, miten nuoret ihmiset ovat tuuliajolla, kun vanhemmat keskittyvät asioihin, jotka ovat heille omaa jälkikasvua tärkeämpiä. Tärkeää on esimerkiksi se, millaiselta elämä näyttää ulospäin, vaikka koti olisi täynnä kylmyyttä. Nuorilla ihmisillä on vastuullaan liikaa, ja kyynisesti Maja tulkitsee vanhempiensa huolestuneet kysymykset vain velvollisuuksien täyttämiseksi.

Niin, mikä sitten on suurin kaikista? Rakkaudettomuuden keskellä tunteisiin vetoaa se, miten Maja vankeudessa kaipaa tavallista arkeaan ja erityisesti pikkusisartaan Linaa:
On myös kiellettyjä ajatuksia, muitakin kuin ajatukset Amandasta, Samirista ja Sebastianista. Kiellettyjä ovat: koti, tie alas veden äärelle, pyöräily Ekuddeniin Lina tavaratelineellä, uiminen hyppytornilla Barracudaparkenissa, kävely paljain jaloin Aluddenissa, muurahaisten hätistely Linan jaloilta, grillaaminen Cykelnyckel-saarella, ääneen lukeminen sohvalla Lina polvella, istuminen keittiön rappusella harteilla äidin kašmirhuivi ja kädessä teemuki, Linan hikiset kädet, kun kirjassa on pelottava luku, yöpöytäni lamppu, joka surisee, kun se on palanut hetken, kauhuleffa Linan kanssa, popcornista ja voista tahmeat sormet, Lina syömässä omenamunkkia niin ettei nuolisi suupieliä, Lina puristamassa silmiä ja suuta kiinni ja nyrpistämässä nenää, kun sivelen hänen poskilleen aurinkovoidetta.
Kielletyin ajatus, kielletympi kuin yksikään toinen: Lina.
Malin Persson Giolito kirjoittaa vetävästi ja kuvaa onnistuneesti nuoren päähenkilönsä mielenmaisemaa. Samaa kuitenkin moitin kuin moni muu: tiivistäminen ei olisi tehnyt tarinalle pahaa. Silti lukukokemus jää ehdottomasti positiivisen puolelle. Nuori minäkertoja kiskaisi mukaan tarinaansa ja onnistui vetoamaan tunteisiin. Arvelen kirjan olevan hyvää kesälukemista erityisesti nuorille aikuisille.
Aiemmin mainittujen lisäksi kirjasta ovat kirjoittaneet myös Ulla, Amma, Mai ja Anneli.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kirja ostettavissa: Adlibris*

Kommentit

  1. Tämä oli huikean hyvä trillerimäinen oikeussalidekkari. Vau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienen pienellä varauksella pidin kyllä, paljon!

      Poista
  2. Minua ehkä vaivasi jo dekkariviikon marssiväsymys, sillä kaipasin kirjaan tiivistystä. Oikeussalidraamat eivät ole suosikkejani, se verotti myös. Mutta sana on hallussa ja sanoma on todella väkevä, se teki minuun vaikutuksen - nuorten tarvitsevuus, jota aikuiset eivät aina tajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo nuorten tarvitsevuus kosketti. On hurjaa, miten heitteille nuoret jätetään. Toisaalta surin sitä, miten kyynisesti Maja suhtautui siihen, että hänen vanhempansa kyselivät kuulumisia, eikä hän osannut pyytää apua vaan uskoi pärjäävänsä ilmankin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o