Siirry pääsisältöön

Satu Rämö & Hanne Valtari: Unelmahommissa

"Maailman epävarmin pituusyksikkö on matka toiveesta valmiiksi. Se välimatka saattaa olla lyhyt kuin silmänisku tai kestää kymmeniä vuosia."

Satu Rämö & Hanne Valtari:
Unelmahommissa -
Tee itsellesi työ siitä mistä pidät
(WSOY 2017)
352 sivua
Satu Rämö ja Hanne Valtari ovat kirjoittaneet työelämään suuntautuvan oppaan. Unelmahommissa - Tee itsellesi työ siitä mistä pidät tarjoaa neuvoja siihen, kuinka omia työelämään liittyviä unelmia voi lähteä toteuttamaan. Kirjan kirjoittajat ovat hyviä esimerkkejä unelmiensa toteuttajista: molemmat ovat rakentaneet bloeistaan tärkeitä tulonlähteitä ja luoneet työelämästään omanlaistaan. Hanne Valtarin blogi on nimeltään Lähiömutsi, Islannissa asuva Satu Rämö puolestaan pitää Salamatkustaja-blogia.

Unelmahommissa on mukavalla tavalla tarinallinen kirja, jossa edetään loogisesti unelmoimisesta unelmien toteuttamiseen. Rämö ja Valtari kertovat kiinnostavasti omista kokemuksistaan unohtamatta sitä, että kaikki ei ole aina sujunut tanssin lailla. He ovat myös haastatelleet kirjaansa varten erilaisia omien unelmiensa toteuttajia, mikä tuo teokseen tarpeellista moniäänisyyttä. Jokaisen luvun alussa on kannustava lausahdus, usein imperatiivissa:
Saavutat unelmasi, kun autat muita saavuttamaan heidän unelmansa.
Lisäksi lukujen lopussa on Ajateltavaa-osio, jonka äärelle lukija voi pysähtyä pohtimaan omia tavoitteitaan, ihanteitaan tai vaikkapa elämäntilannettaan. Vaikka kirjan henki on rohkaiseva ja kannustava, säilyy mukana realismi, eikä teoksesta muotoudu höttöistä unelmahattaraa vailla todellisuuspohjaa.

Ei pidä ajatella, että kirja on vain unelmien tavoittelemista. Pidin siitä, että kirjoittajat pohtivat teoksessaan myös nykyajan työelämää ja sitä, miten työ on muuttunut. Satu Rämö toteaa, ettei hän ymmärrä väitettä, jonka mukaan työajan pidentäminen on tärkeää Suomen kansantaloudelle, sillä harvassa työssä saadaan aikaan enemmän, vaikka työaikaa kasvatetaan.
Työajan käsite sopii huonosti nykyaikaan ja etenkin töihin, joissa tulos tehdään pääasiassa ajattelemalla. Aivoja ei voi pysäyttää, vaan työ tulee mieleen vapaa-ajallakin. Työ ja vapaa-aika sekoittuvat keskenän - ja sehän voi olla mahtava juttu.
Muutaman työaikaseurannan aikana olen todennut, että välillä työn ja vapaa-ajan erottaminen on mahdoton tehtävä. Jos luen sanomalehteä, luen sitä väkisinkin myös työn näkökulmasta - eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. Moneen työhön tarkka työajan laskeminen ei vain enää sovi, kun työtä tehdään monessa paikassa ja eri aikoihin.

Näin valmistujaisjuhlien aikaan en voi olla ajattelematta, että Unelmahommissa sopisi mainiosti luettavaksi nuorelle, joka etsii omaa elämänpolkuaan. Tietenkin kirja on välttämätöntä luettavaa heille, jotka ahdistuvat arjen paineiden alla ja etsivät (työ)elämälleen uutta suuntaa, mutta kyllä teoksella on annettavaa myös heille, jotka ovat vallan tyytyväisiä nykyiseen olotilaansa.

Kirjasta toisaalla: Lyhyenä hetkenä, Rouva Sana ja Yksi pieni lukupäiväkirja.

Rämö ja Hanne Valtari kertovat unelmien toteuttamisesta Puheen AamussaUnelmahommissa-kirja löytyy esimerkiksi Adlibriksen* valikoimista.

Helmet 2017: 4. Kirja lisää hyvinvointiasi - unelmoiminen kannattaa aina!

Kommentit

  1. Kuulostaa hyvältä kirjalta! Unelmoida voi vaikka ihan pienistä asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä unelmointi tekee hyvää, kuten myös omien käytänteiden pohtiminen, ehkä kyseenalaistaminenkin. Unelmahommissa innostaa pohtimaan ja unelmoimaan.

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta ja ilahduin siitä, kuinka paljon ajatuksia se oikeasti herätti. On hyvä tuuletella vähän omiakin unelmiaan aina silloin tälöin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kyllä omien (urautuneiden?) ajatusten tuulettaminen tekee hyvää. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…