Kirjakaapin kummitus

"Ja sinäkö sitten olisit uhri? Millä perusteella? Siksikö, että tulisin korottaneeksi hieman ääntäni? Siksikö, että paiskasin lattialle vesikarahvin? Myönnä pois, että minulla oli siihen omat perusteeni." Domenico Starnone: Solmut WSOY (2018) Alkuteos Lacci 2014 Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä 191 sivua Äänikirjan lukija Toni Kamula Kesto 5 t 9 min. Solmut  kuvaa erään avioliiton tarinan. Vuosikymmenien mittaiselle aikajanalle ulottuva kertomus on elämänmakuinen kaikessa traagisuudessaan. Keskeistä on, mitä tapahtuu, kun naisen ja miehen roolit muuttuvat, kun ihannoitu perheidylli menettää merkitystään. Perheenisä katsoo, että uuden ajan myötä hänellä on oikeus vapauteensa, ja tuota oikeuttaan hän toteuttaa varsin kiihkeästi. Tekojen seuraukset eivät aina tule ymmärretyiksi, vaikka Vanda-vaimo niitä varsin terävästi romaanin alkuosassa kirjeissään miehelle kuvaakin. Aldo luo uraansa, jättää perheensä, muuttuu lastensa silmissä vieraaksi. Yllättävä käänne onkin ...

"Pienelle sumuiselle saarelle Bohoslänin rannikolle on juurtunut new age -liike. He lupaavat parempaa yhteiskuntaa ja uutta toivoa ihmiskunnalle. Liikkeen nimi on ViaTerra, ja heidän mottonsa on: 'Me kuljemme maantietä.' Heidän johtajansa, 28-vuotias opintonsa Lundin yliopistossa keskeyttänyt Franz Oswald väittää, että tavoite on pelastaa ihmiskunta, myrkyltä, stressiltä ja muultakin pahalta." (Katkelma lehtiartikkelista.) Mariette Lindstein: Ehdoton valta Atena (2018) Alkuteos Sekten pä Dimön 494 sivua Outo lahko, jota hallitsee karismaattinen Franz Oswald, saa pauloihinsa monen muun ohella myös nuoren Sofia Baumanin. Sofia ottaa vastaan lahkon työtarjouksen ja asettuu ViaTerran hallitsemalle saarelle huomatakseen lopulta, ettei aivan tarkkaan tiennyt, mihin ryhtyi. Alkuun kaikki kuitenkin on hyvin. Franz Oswald osaa puhua, saarella käy julkkiksia tutustumassa liikkeen oppeihin ja lahkolaiset muodostavat yhteisön, jossa on hyvä olla. Vähän aikaa. Sit...

"– – John Lennon laulaa niin hellästi Nothing's gonna change my world , ja silti kaikki muuttuu, mutta niin hitaasti, että me ei vain nähdä sitä. me tajutaan se vasta, kun asiat on jo hyvän aikaa olleet toisin. Veera katsoo minua uteliaan kauhun vallassa. – Mutta miten toi on muka hellä ja lohdullinen ajatus?" Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta Otava (2018) 382 sivua Äänikirjan lukija Elina Ylisuvanto Kesto 11 t 29 min. Riikka Pulkkisen Lasten planeetta  hämää ensin sekä nimellään että ulkoasullaan. Kun kirjaa katselee, ei tule ensimmäisenä mieleen, kuinka isoja aiheita siinä käsitellään. Ensi silmäys ei paljasta, että tarinassa nousevat esille sekä avioero että mielenterveysongelmat, varsin raskaat aiheet siis. Alussa eletään vielä varsin auvoisassa vaiheessa elämää. Pienen tyttären vanhemmat Frederika ja Henrik päättävät erota. Eropäätöstä seuraa hyväntuulinen joulunvietto, jota puolestaan seuraa ajanjakso, joka on kuin suvantovaihe ennen kaiken muuttumista: ...

” Kun ei voinut pyytää toista rakastamaan elämän loppuun asti, piti pyytää rakastamaan edes nyt: tulemaan petiin. Ja kun ei saanut sanoa, että en voi elää ilman sinua, piti sanoa että haluan, minä niin haluan.” Pirjo Hassinen: Parit Otava (2018) 299 sivua Pirjo Hassinen piirtää romaanissaan Parit komean kaaren, jolle asettuvat kauniisti niin Grahnin suvun tarina kuin myös kertomus Jyväskylän kaupungin muutoksesta ja kasvusta. Vuosikymmenien aikajänteellä kulkevasta tarinasta muodostuu ehyt kokonaisuus, joka vie mukanaan. Keskiössä on Leena, joka on Parien  alkaessa nuori tyttö. Hänen raskaana tehtävänään on saattaa äiti Kinkomaan keuhkoparantolaan, joka ei ole erityisen mieltä ylentävä paikka. Kun äiti jää parantolaan, tytär asettuu äitinsä sisaren luokse Jyväskylään. Entinen kotikaupunki Kuopio jää muistoihin, kun Leena pääsee niin opiskelemaan kuin autokouluun ja jää kiitollisuudenvelkaan hyväntekijäsukulaisilleen, Grahneille, jotka ovat kivunneet yhteiskunnan portai...

"Yöllä on kuutamo, suuri kuin lautanen, kuu nousee vuorten vierestä merestä ja liukuu äänettömästi, suurena kuin lautanen, yli hopeisten suomujen peittämän kylän. Maailma kimaltaa, hehkuu, läikehtii täysikuun valossa, aivan kuin tämä olisi haltioiden ja muiden sellaisten hahmojen asuinpaikka, ei tavallisten kuolevaisten tavallinen kotikylä. Suomut kimaltelevat, vaihtavat väriä, peilaavat, loistavat, läikkyvät, näkyvät, usein toisiaan vasten, eikä yksikään elollisen silmä ole katsomassa. Vain kuu, suuri kuin lautanen." Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia Fabriikki Kustannus (2017) Alkuteos Islandil ei ole liblikaid  2013 Suomentanut Outi Hytönen 347 sivua Bongasin kiehtovalta vaikuttavan teoksen Islannissa ei ole perhosia   Kirja vieköön! -blogista sen verran moneen kertaan, että viimein piti kirja varata kirjastosta luettavaksi. Moni asia romaanissa herätti mielenkiintoni, eikä vähiten kaunis nimi. Olenpa iloinen, että sain luettavakseni tämän minulle entuudes...

"–Minä olen Laura, Annan sisko. Olen ihan aidosti tylsä, jos pääsen puhumaan Babyloniasta ja Hammurabin laista. Laura iski Ariannalle silmää, ennen kuin jatkoi vieraiden tervehtimistä. Donatella näytti teeskentelevän, ettei ollut kuullut huomautusta. Laura hymyili puhuessaan, mutta jokin hänen eleissään kertoi levottomuudesta." Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa Gummerus (2013) 351 sivua Äänikirjan lukija Linda Wiklund Kesto 11 t 11 min. Olipa mukava huomata, että Storytel-lukuaikapalvelusta löytyy myös Vera Valan dekkareita. Kosto ikuisessa kaupungissa on kolmas lukemani – tai tässä tapauksessa kuuntelemani Arianna de Bellis -dekkari, ja jatkoa toivottavasti on luvassa. Aiemmin olen lukenut Arianna-sarjan avausosan Kuolema sypressin varjossa   (2012) ja kolmannen osan Villa Sibyllan kirous  (2014), ja Kosto ikuisessa kauungissa  sijoittuu näiden kahden väliin. En kuitenkaan kokenut tätä aiheuttamaani epäjärjestystä ongelmaksi, vaan sarjan osat tuntuvat t...

"Mutta jokin oli vinossa. Esiintyjät eivät juosseetkaan näyttämön etuosaan vastaanottamaan suosionosoituksia. He seisoivat pienessä rykelmässä näyttämön sivussa, pahvisen muurin vieressä, siinä paikassa, jossa José oli surmannut Carmenin. Kuului kirkaisu. Sitten joku huusi: – Se on kuollut! Se on oikeasti kuollut!" Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat Otava (2017) 351 sivua Äänikirjan lukija Aku Laitinen Kesto 10 t 57 min. Koston kukkien  myötä pääsin jälleen seuraamaan sisäministeriön virkamies Karl Axel Björkin yksityisetsivätöitä. Yön sydän on jäätä  tutustutti lukijan Björkiin jo vuonna 2014, ja jatkoa on (onneksi) seurannut: nyt ollaan jo neljännestä osassa. Tasaisessa tahdissa avausosan jälkeen ovat ilmestyneet  Käärmeitten kesä  (2015) ja Kuka kuolleista palaa  (2016). Tuorein Tiergartenin teurastaja  (2018) odottanee minun kohdallani vuoroaan – sen verran kiinnostavasti Hämeen-Anttila kuvaa sekä 1920-lukua että sarjansa päähenkilöä. Koston ...