Siirry pääsisältöön

Domenico Starnone: Solmut

"Ja sinäkö sitten olisit uhri? Millä perusteella? Siksikö, että tulisin korottaneeksi hieman ääntäni? Siksikö, että paiskasin lattialle vesikarahvin? Myönnä pois, että minulla oli siihen omat perusteeni."

Domenico Starnone: Solmut
WSOY (2018)
Alkuteos Lacci 2014
Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä
191 sivua
Äänikirjan lukija Toni Kamula
Kesto 5 t 9 min.

Solmut kuvaa erään avioliiton tarinan. Vuosikymmenien mittaiselle aikajanalle ulottuva kertomus on elämänmakuinen kaikessa traagisuudessaan. Keskeistä on, mitä tapahtuu, kun naisen ja miehen roolit muuttuvat, kun ihannoitu perheidylli menettää merkitystään. Perheenisä katsoo, että uuden ajan myötä hänellä on oikeus vapauteensa, ja tuota oikeuttaan hän toteuttaa varsin kiihkeästi. Tekojen seuraukset eivät aina tule ymmärretyiksi, vaikka Vanda-vaimo niitä varsin terävästi romaanin alkuosassa kirjeissään miehelle kuvaakin. Aldo luo uraansa, jättää perheensä, muuttuu lastensa silmissä vieraaksi.

Yllättävä käänne onkin se, että Aldo ja Vanda palaavat yhteen. Miksi, siihen lukija saa etsiä vastauksia rivien väleistä. Selvää kuitenkin on, että aivan kivutonta yhteiselämä ei ole myöhemminkään. Miltä elämä näyttää siinä vaiheessa, kun aviopuolisot ovat seitsemänkymppisiä ja lapsetkin jo omillaan eläviä aikuisia?

Aldon ja Vandan tarinaa valotetaankin lopussa myös heidän lastensa kautta. Sandron ja Annan myötä rakentuu kuvaa samalla siitä, miten isän lähtö vaikutti lapsiin ja miltä vanhempien palaaminen saman katon alle näytti perheen lasten näkökulmasta. Sisarusten keskustelun myötä avautuu näkymä siihenkin, miten maailma on muuttunut ja millaisia rooleja nykypäivän italialaisilla on.

Solmut on ajatuksia herättävä, kiehtova ja raadollinenkin kuvaus ihmissuhteista. Salaisuudet, vallankäyttö, tarpeet ja toiveet kietoutuvat yhteen tavalla, joka jää mieleen. Pieneen romaanin mahtuu paljon ajattelemisen aihetta.

Solmuista ovat kirjoittaneet myös esimerkiksi Riitta, Arja ja Kirjaluotsi.

Helmet 2018 -haasteesta kuittaan kohdan 13, kirjassa on vain yksi tai kaksi hahmoa. Vaikka Sandro ja Anna pääsevätkin lopussa esille, on Solmut ehdottomasti Vandan ja Aldon tarina.

Kommentit

  1. Solmut on edukseen poikkeava; teos avautui helposti ja lukukokemus oli yksinkertaisesti viiltävän riemastuttava. Älykäs ja laadukas teos! Kaino toive kustantajalle: lisää suomennoksia; grazie mille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Viiltävän riemastuttava" - hienosti määritelty! Lisää suomennoksia toivon minäkin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o