Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta

"– – John Lennon laulaa niin hellästi Nothing's gonna change my world, ja silti kaikki muuttuu, mutta niin hitaasti, että me ei vain nähdä sitä. me tajutaan se vasta, kun asiat on jo hyvän aikaa olleet toisin.
Veera katsoo minua uteliaan kauhun vallassa.
– Mutta miten toi on muka hellä ja lohdullinen ajatus?"

Riikka Pulkkinen:
Lasten planeetta
Otava (2018)
382 sivua
Äänikirjan lukija Elina Ylisuvanto
Kesto 11 t 29 min.

Riikka Pulkkisen Lasten planeetta hämää ensin sekä nimellään että ulkoasullaan. Kun kirjaa katselee, ei tule ensimmäisenä mieleen, kuinka isoja aiheita siinä käsitellään. Ensi silmäys ei paljasta, että tarinassa nousevat esille sekä avioero että mielenterveysongelmat, varsin raskaat aiheet siis.

Alussa eletään vielä varsin auvoisassa vaiheessa elämää. Pienen tyttären vanhemmat Frederika ja Henrik päättävät erota. Eropäätöstä seuraa hyväntuulinen joulunvietto, jota puolestaan seuraa ajanjakso, joka on kuin suvantovaihe ennen kaiken muuttumista: pari asuu vielä jonkin aikaa yhteisessä kodissa, ennen kuin tulee aika pakata tavarat ja muuttokuorma.

Alkuun epäilyttää. Tätäkö sivistyneiden kaupunkilaisten avioero on? Asutaan yhdessä ja suhtaudutaan asioihin kepeästi, vaikka elämän perusta muuttuu merkittävästi.

Onneksi epäilyt saa kuitenkin jättää pian taka-alalle. Pulkkinen pureutuu tarkkanäköisesti eroon ja sen seurauksiin. Sillä niinhän on, että moni asia muuttuu, kun ero astuu voimaan. Frederika joutuu monin tavoin määrittelemään itseään uudelleen. Millainen äiti hän on, kun lapsi onkin ajoittain isänsä luona? Millainen hän on entisenä vaimona? Millainen hän on ihmisenä?

Toisella aikatasolla, vuosia ennen Henrikiä ja lasta, keskiössä on Frederikan sisar, Julia. Hän sairastuu psykoosiin ja päätyy sairaalaan. Hätkähdyttävän todentuntuisesti Pulkkinen kuvaa sitä, kuinka mieli järkkyy ja miten sairastunut maailmaa näkee. Kun Julia sairastuu, joutuu hänkin pohtimaan uudelleen, kuka hän oikein on.

Lapsuus on tärkeä. Kun Julia sairastuu, nousee esiin muistoja lapsuudesta. Kun Frederikasta tulee äiti, hän peilaa omaa suhdettaan lapseensa siihen, millaisia hänen vanhempansa olivat.
Minä jatkan: Me istuttiin siinä pitkään, ja mä ajattelin, että mun takana ei ole ketään. Mun äiti ja isä ei ole siellä, koska ne oli ja on yhtä avuttomia noissa tilanteissa.
Jotain sykähdyttävää on siinä, miten Lasten planeetassa piirtyy esiin ihmismieli kaikessa moninaisuudessaan. Kuvaus on tarkkaa ja oivaltavaa, ja komeasti Pulkkinen pitää koossa kaksi eri aikatasoa isoine aiheineen niin, että romaani on loppujen lopuksi hyvin tasapainoinen. Loppupuolella huomasin pientä uupumusta ja toisaalta myös vaikeuksia sulatella romaanin runsautta. Luulen, että paljon jäi ensimmäisellä kerralla tavoittamatta, joten ehkä ei olisi pahitteeksi, vaikka tarttuisin tarinaan uudemman kerran – kenties toisella kertaa painettuna versiona äänikirjan sijaan.

Varmaa kuitenkin on, että Lasten planeetta herättää ajatuksia ja antaa paljon. Minun asteikollani romaani nousee Pulkkisen tuotannon parhaimmistoon ilman muuta.

Lasten planeetasta kirjoittaa myös Lumiomenan Katja.

Kommentit

  1. Kuuntelin tätä äänikirjana, mutta teos jäi harmillisesti kesken, kun laina-aika umpeutui ja jatkovarauksia on ensi vuoden puolelle saakka. Täytyy katsoa josko saisin teoksen käsiini ihan paperikirjana, niin saisin luetuksi sen loppuun. Jossain vaiheessa Pulkkisen kirjat lakkasivat kiinnostamasta minua, mutta tämä teki nyt tervetulleen poikkeuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset lukemaan Lasten planeetan loppuun, kun kerran alku vaikuttaa hyvältä. :) Mielelläni sitten lukisin sinun ajatuksiasi kokonaisuudesta.

      Poista
  2. Olen lukenut kolme romaania Pulkkiselta (kahdesta pidin paljon, yhdestä en) ja pidän hänen tyylistään. Tämä uusin on "pelotellut" minua nimellään (ei kovin houkutteleva nimi minun makuuni), mutta tämähän kuulostaa todella hyvältä! Ehdottomasti aion lukea ja tämä kiilaa niiden kahden lukemattoman Pulkkisen edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimen takia meinasin alun perin jättää tämän kokonaan väliin, se ei siis minuakaan onnistunut houkuttelemaan. Onneksi kuitenkin tartuin kirjaan!

      Poista
  3. Heippa! Mäkin tykkäsin tästä tosi paljon ja luen kyllä lisää Riikka Pulkkista pian (tämä oli minun ekani). Vähän mua jäi vaivaamaan se, että kirjassa kaikki oli vähän ehkä epäuskottavankin lempeää ja helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, Tuulia! Kyllä minuakin vähän jossain kohtaa tuo helppouss häiritsi, mutta sittemmin minusta mukaan tuli vähän rosoakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat