Tumma farmari oli pysäköinyt leipomon takapihalle. Auton sisävalo syttyi oven avautuessa. Ulos astunut hahmo käveli leipomon ovelle. Kaikki auton lamput vilkuttivat pari kertaa, kun ovet lukkiutuivat hahmon perässä. Anders. Pian Sigrid näki valojen syttyvän sisällä rakennuksessa. Kotoisa kajo. Hän pystyi kuvittelemaan, miten Anders laittoi taikinan nousemaan. Täsmälleen sopivan lämpöistä vettä ja maitoa. Hiivaa. Suolaa. Siirappia. Hunajaa tarkasti valitulta viljelijältä, jonka mehiläiset hakivat mettä suon kukkasista, suopursuista ja myrteistä. Monen eri viljalajin jauhot seulottiin valtavaan rosteritiinuun. Ja puolukkaa. Totta kai Anders leipoisi suosittua Westin-limppua, joka pysyi tuoreena ja mehukkaana monta päivää. Paljon aikaa luonnossa viettäville ihmisille ei mikään muu leipä kelvannut. Viipale Westin-limppua, päälle maksapasteijaa ja juustoa. Siitä oli tullut klassikko. Jotkut laittoivat kyllä mieluummin falumakkaraa leipänsä päälle – oli siis olemassa kaksi koulukuntaa –, mutta maksapasteijavariaatio oli se aito ja oikea. Westin-limppu saattoi jopa olla koko leipomotoiminnan todellinen selkäranka.
Tapahtuu jotain yllättävää, ja päähenkilö palaa kotiseudulleen ihan vain piipahtamaan. Piipahdus venähtää aiottua pidemmäksi, ja visiittinsä aikana päähenkilö kohtaa monenlaisia yllättäviä tilanteita ja myös miehen, joka saa sydänalassa läpättämään.
Kaava kuulostaa aika tutulta varsinkin jouluisissa kirjoissa, ja oman versionsa kaavasta esittää myös Solja Krapu-Kallio romaanillaan Joulu Westinin leipomossa. Siinä päähenkilö on Sigrid Westin, joka työskentelee jonkinlaisena assistenttina ja pitää työstään, joka ei vaadi liikoja. Tavallinen arki kuitenkin mullistuu, kun Sigridin veli Calle joutuu onnettomuuteen. Sigrid matkaa kotiseudulleen auttamaan akuuteimmassa hädässä, sillä perheleipomo on pulassa ilman johtajaansa varsinkin, kun joulusesonki on parhaillaan käynnistymässä.
Perillä Sigridille selviää, että asiat eivät olekaan aivan niin suoraviivaisia kuin hän odotti. Callen tila vaatii pitkää viipymistä sairaalassa ja leipomon taloustilanne ei näytä järin lupaavalta. Callen vaimo Emelie on viimeisillään raskaana, eikä hän ilahdu saadessaan majoittaa paitsi kälynsä myös pian nuoren maahanmuuttajan, jonka Kalle on ehtinyt ennen onnettomuuttaan luvata ottaa työharjoitteluun.
Emelielle tai Sigridille ei kuitenkaan jää valinnanvaraa, kun on ryhdyttävä toimeen. Leipomo on saatava pyörimään entiseen tapaan tai mieluummin vielä paremmin, ja Callen ja Sigridin vanhemmat luottavat tyttäreensä. Hän vain ei itse ole lainkaan varma, onko luottamukselle perusteita.
Kuten odottaa sopii, kaikki ei selkene hetkessä, mutta vähitellen laskeudutaan kohti joulua, jolloin kaikilla riittää hyvää mieltä ja tahtoa. Kertomus vastasi hyvin odotuksiani, kun kaipailin hyvän mielen kuunneltavaa joulun ajalle. Jouluinen tunnelma romanttisine vivahteineen on mukavasti läsnä, ja viihdyin Krapu-Kallion teoksen äärellä hyvin. Kokonaisuus ei vaivu liian romanttiseksi vaan mukana on myös arkista ajatuksenvirtaa ja välien setvimistä muidenkin kuin sulhasehdokkaiden kanssa.
Tykkäisin aloittaa tämän sarjan, mutta aloitus jäi taas joulun seutuun kuuntelematta vaikka sitä harkitsinkin... Ehkä jo ensi vuonna 😅
VastaaPoistaOo, tämä on suomennettu! Harmi kun minulla ei ole Storytellia. Solja on täällä Kuopiossa näkyvä kulttuurihahmo, olemme olleet mm. yhdessä järjestämässä Kirjakanttia. Joskus mietin, rohkenisinko tarttua hänen feelgood-tuotantoonsa alkukielellä, mutta on jäänyt tarttumatta.
VastaaPoista