Potkukelkkailijan tie kulki huurteisten mantujen poikki. Tien päässä näkyi hänen kotinsa, entinen pappilarakennus, myöhempi keksijä Hyyryn talo. Pakkasen kuorruttamat omenapuut välkehtivät pytingin ympärillä. Asumus oli talvimaisemassa kuin soma piparkakkutalo, jonka etupihalla oli ulkosauna, autotalli ja pari vanhaa aittaa. Hänen kotinsa tarjosi sijaa myös muille, se oli majatalo Omenalehto.
Eevi Iisakkilan Majatalo omenapuiden katveessa avaa uuden, romanttisen Kaunisjärvi-sarjan. Kaunisjärvi on viehättävä maaseutukylä, jossa on tilaa unelmille.
Omenalehdon majataloa Kaunisjärvellä pyörittää Lila Kajo. Lila on menettänyt puolisonsa muutamia vuosia aiemmin, ja ehkä nyt alkaa viimein olla tilaa uudelle rakkaudelle. Majatalossa elämää riittää, kun asukkaat vaihtuvat, ja heidän joukostaan luonnollisesti löytyy myös majatalon emäntää tavalla tai toisella kiinnostavia henkilöitä. Vai onko Lilan sittenkin mahdollista lämmitellä uudelleen suhdettaan Henriin, joka on heila vuosien takaa? Entä mitä seuraa inspiroivista kirjeistä, joita Lila saa ulkomailta?
Kertomus täyttää lukijansa odotukset hyvin. Lilan arkea on mukava seurata ja kokonaisuus etenee jouhevasti. Jotkin ilmaisut tosin särähtivät kuunnellessa hieman korvaan: esimerkiksi se, että Lila ”teki pilatesta” tai että Lila ”viuhahti” ladulle. Paikoin myös mietin, onko ajallisia siirtymiä tarpeen sanoittaa niin selvästi kuin nyt tehdään.
Majatalo omenapuiden katveessa tarjoaa lukijoilleen annoksen maalaisromantiikkaa. Kertomus on kuin muhevaa ja lämmintä kotoista pullaa: maalaiskylässä tapahtuu paljon mutta meno on mukavan leppoisaa. Jos kaipaa luettavaa, joka vie ajatukset irtaalle arkisista huolista, on Iisakkilan esikoisteos mainio vaihtoehto. Uskoisin, että myös monet Kahvila Koivu -sarjan ystävät voisivat pitää tästä sarja-avauksesta.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 7. Hyvän mielen kirja.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.