Tässä tuleekin yksi tärkeä osa vammaisuuden suuresta valheesta: mielikuva siitä, että Suomi on vammaisten oikeuksien mallimaa. Rakkaassa lintukodossamme on tapana kuvitella, että täällä vammaisilla asiat rullaavat jo aivan mukavasti. Näin minäkin ennen ajattelin. Todellisuudessa olemme joissain asenteissa ja käytännöissä takapajuisempia kuin muu Eurooppa ja jopa Yhdysvallat. On kuvaavaa, että koko Suomen poliittisen historian aikana meillä on ollut vain yksi vammainen kansanedustaja, legendaarinen vammaisaktivisti Kalle Könkkölä. Kirja ei keskity kansainväliseen vertailuun, mutta tuomme esiin monia suomalaisen yhteiskunnan rakenteellisia tekijöitä, jotka painavat vammaisia syrjään päätöksenteosta, työelämästä ja yhdenvertaisesta osallisuudesta yhteiskunnan sisällä. Suomessa on toki myös monia hienosti toimivia järjestelmiä, ja usein vammaisia kohdellaan myös yhdenvertaisesti. Tästä saa olla ylpeä ja onnellinen, mutta ajatukseen ei pidä tuudittautua. Aivan kuten naistenkaan ei tarvitse olla miehille kiitollisia tasa-arvon etenemisestä, ei vammaisten suomalaisten tarvitse kiitollisina sietää epäkohtia systeemissä, jossa on myös onnistumisia. Historian kulku osoittaa, että asiat voivat mennä eteenpäin, mutta yhdenvertaisuuden eteen pitää jatkuvasti tehdä töitä.
Vapaan toimittajan ja yhteiskunta-alan ammattilaisen yhteisteos Suuri valhe vammaisuudesta voitti tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Palkinto herätti kiinnostukseni erityisesti, koska elämässäni on aina ollut vammainen henkilö. Kirjan lukeminen tosin venyi, koska tämä elämässäni aina ollut ihminen väsyi ja nukkui pois. Ikävä on suuri.
Sofia Tawast on vammaisen tyttären äiti ja Riikka Leinonen puolestaan CP-vammainen. Molemmilla on siis näkemyksiä vammaisuudesta, jos toki tulokulmat ovat hieman erilaisia. Kirjassaan he käsittelevät muun muassa vammaisuuden representaatioita, vammaisten seksuaalisuutta ja esteettömyyden haasteita lähtien liikkeelle vammaisuuden perusteista.
Kun ajattelen menehtynyttä läheistäni, ajattelen myös sitä, miten vammaisten tilanne on vuosikymmenten mittaan parantunut suuresti. Nykyään esimerkiksi koulutielle pääsyä ei evätä vammaisilta ja heidän oikeuksistaan pidetään huolta huomattavasti paremmin kuin vaikkapa viisikymmentä vuotta sitten. Silti meillä on yhä paljon tehtävää.
Suuri valhe vammaisuudesta on teos, joka avaa silmiä niille haasteille, joita vammaiset edelleen kohtaavat. Ajattelenkin, että teokseen tutustuminen olisi tarpeen esimerkiksi päättäjille, jotka ratkaisevat usein muun muassa kaupunkiarkkitehtuurin kysymyksiä. Tyyli on varsin kevyt, joten teos on runsaudestaan huolimatta varsin helposti lähestyttävä.
Muualla: Kulttuuritoimitus
Helmet 2025 -lukuhaaste: 11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla.
Silmiä avaava ja erittäin tärkeä teos, joka sai ajattelemaan.
VastaaPoistaOn varmasti kiinnostava ja tarpeellinen kirja kenen tahansa luettavaksi. On näköjään ollut tasokkaita tietokirjoja Finlandia-ehdokkaina, koska myös Sanna Nyqvistin Rannalla on niin upea teos.
VastaaPoistaTämä on tärkeä aihe ja mielestäni on hienoa, miten asia on viime aikoina noussut siellä täällä esiin. Asenteissa ja yhteiskunnan piilotetuista rakenteissa on vielä paljon tekemistä. En ole tätä lukenut vielä, mutta yhtä kaikki iloitsen Finlandiasta jo ihan hyvän asian takia!
VastaaPoistaKuuntelin Jyväskylän messuilla Riikka Leinosta ja vaikutuin hänen kommenteistaan. Varmasti me vammattomat emme ollenkaan ymmärrä, millaisia vaikeuksia vammaiset edelleen kohtaavat arjessaan.
VastaaPoistaMaailma on onneksi mennyt eteenpäin, sillä muistan, että kanssani yhtä aikaa kauppakorkeaan pääsi tyttö, joka liikkui rullatuolilla. Hänen piti jättää opinnot kesken, kun rakennuksessa oli liikaa esteellisiä luentosaleja. Apua ei saanut.