Mutta sitä minä en osaa, / säästellä, tunnetta on liikaa. / Liikaa, sitä minä olen: / kunnianhimo ajaa minua liikaa, / elämäni läpi kulkeneille miehille olen ollut aivan liikaa. / Siksi toisekseen olen aina liian vähän: / kunnianhimoa on maailmanmaineeseen liian vähän, / elämäni tärkeimmille ihmisille / olen ollut läsnä aivan liian vähän. / Liikaa, liian vähän. / Siinä välissäkin olisi varmasti elämää, / mutta minua siellä ei ole.
Keskustelimme lukupiirissä oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita kokoavasta teoksesta Joskus liikaa, aina liian vähän, jonka tekemisessä on laulajan itsensä lisäksi ollut kirjailija Petri Tamminen. Yhteistyön lopputuloksena on syntynyt upean omaääninen ja vaikuttava teos, josta riitti paljon puhuttavaa.
En ole seurannut oopperaa (vaikka Savonlinnan oopperajuhlat haluaisin joskus kokea), enkä tiennyt oopperatähti Helena Juntusesta suoraan sanottuna mitään ennen kirjaan tarttumista. Mutta tällaiselle oopperamaailman ulkopuoliselle lukijallekin Joskus liikaa, aina liian vähän oli hyvin kiinnostavaa luettavaa. Juntusen kokemusten kautta avautuu näkymä kansainväliseen elämään, jossa kierretään paljon, jossa työpaikat ja -toverit vaihtuvat ja jossa solisti saattaa olla se, joka asettuu kielteiseen valokeilaan, vaikka ongelmat olisivat oikeastaan aivan muualla.
Kansainvälinen oopperamaailma on myös sellainen, jossa vaihdetaan sujuvasti kielestä toiseen, jossa saadaan turvaa kollegoista ja jossa juhlitaan liikaa. Se on maailma, josta arki on kaukana ja jossa monituntisen esityksen ja esiripun laskeutumisen jälkeen odottaa väliaikainen kämppä.
Helena Juntusen elämästä kertova teos on ihastuttavan monipolvinen ja rakenteeltaan kiinnostava. Kyseessä ei ole kronologisesti etenevä elämäkerta vaan nimenomaan kokoelma elämäntarinoita, kuten kirjan nimen alaotsikko avaa. Teos etenee sujuvasti ja samalla se antaa paljon ajateltavaa – ei ihme, että lukupiirissämme riitti keskustelua.
Joskus liikaa, aina liian vähän ei ole kirja, jonka muistot on aika kullannut, tai kirja, jossa nostetaan esille vain onnistumisia. Ehkä juuri siksi se onkin tavattoman kiinnostava: teoksessa tuodaan esille myös vaikeita asioita lähtien siitä, miten Grazin oopperatalossa esitetty Lentävä hollantilainen saa murskaavat arvostelut – tai oikeastaan miten erityisesti Juntusta arvostellaan. Juntusen alkoholismi on saanut mediassa runsaasti huomiota, mutta kirjassa on kysymys paljosta muustakin. Se on kiehtova ja huumorilla höystetty matka oopperatähden elämään, ja kirjan luettuani päädyin myös kuuntelemaan teoksen äänikirjaversiota. Sekin on huikea.
Muualla: Kirsin Book Club.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 4. Kirjassa valvotaan yöllä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.