Oli vielä hetken valoisaa. Ilta oli lähellä ja lämmin, autoja ja ihmisiä näkyi vain vähän. Kaksi kikattavaa naista pyöräili ohitseni. He horjuivat hiukan, heidän pyöränsä oli lastattu erilaisilla koreilla ja nyyteillä ja toisen tarakalla matkusti valtava kukkapuska. Hymyilin heille. Sitten hymyilin kadunvarren puille, joiden vihreys tummui yhdessä taivaan kanssa. Naamani oli hymyilemisestä kipeä. Halusin kertoa jokaiselle vastaantulijalle, että olin löytänyt ihmisen, joka sai minut hymyilemään itseni kipeäksi. Samaan aikaan halusin varjella, kätkeä ja vaalia, piilottaa hänet sisälleni. Yritin moittia itseäni haikailusta, mutta oikeastaan ihailin itsessäni kaikkea, koska hän kerran tarvitsi minua.
Julia kohtaa Paulin, jolla on jotain meneillään Pyyhenaisen kanssa. Julia kuitenkin haluaa Paulin vain itselleen.
Mutta Mab, keijujen kuningatar, on puolestaan kiinnostunut Juliasta. Kun Julia matkustaa ulkomaille konferenssimatkalle, hän kohtaa pienen naisen, joka sekoittaa hänen päänsä täysin. Oikeastaan kaikki menee sekaisin.
Keijukaisten kuningatar Mab on tuttu Shakespearen näytelmistä, ja nimi Julia johtaa ajatukset saman kirjailijan näytelmään Romeo ja Julia. Julia on Shakespeare-tutkija, ja siten näytelmäkirjailija on monin tavoin läsnä Emilia Karjulan romaanissa. Monin tavoin läsnä ovat myös tunteet, erityisesti rakkaus ja kiihko, mutta myös halu olla jollekulle tärkeä, mielellään myös ainoa. Yksi kiinnostava ulottuvuus on sekin, miten Julia tekee tieteellistä tutkimusta ja päätyy ajatuksenvirtamaisiin muistiinpanoihin ja huomioihin keijujen maailmasta.
’Minä tein maisterintutkielmani Shakespearen keijukaisista ja kirjoitan parhaillaan tutkimussuunnitelmaa väitöskirjaa varten’, sanoin. ’Lähestyn keijukaisia yhtäältä luonnonvoimien personifikaatioina ja toisaalta alitajunnan vapautena.’
Emilia Karjulan esikoisromaani on sekä sukupuolen että ihmissuhteiden suhteen miellyttävän luonteva. Merkityksellinen ei lopulta ole rakastetun sukupuoli. Suhteetkin voivat olla moninaisia varsin luontevalla ja selityksiä kaipaamattomalla tavalla.
Kuningatar Mab on kiehtova romaani, josta tuntuu olevan vaikea lopulta sanoa paljoakaan. Se on intensiivinen ja houkutteleva, mietityttävä ja hämmentävä. Järki ja tunne käyvät kilpasille niin Julian kuin myös lukijan päässä, eikä ole aivan helppoa päätellä, mikä on mitäkin.
Teos on määritelty surrealistiseksi chick litiksi. Perinteisintä chick lit -genreä romaani ei tosiaan edusta, vaikka tunteiden merkitys on suuri. Se haastaa lukijaansa ja varmasti olisi hyödyksi, jos Shakespearen näytelmistä ainakin Kesäyön uni olisi paremmassa muistissa.
Muualla: Kirjavinkit.
Onpa erikoisen kuuloinen kirja, ja surrealistinen chic lit terminä minulle uusi. Tässä kiinnostaa Shakespeare. Olen itse asiassa tammikuussa menossa katsomaan Kesäyön unelman American Drama Group Europen esittämänä. Joten tämä saattaisi sopia sille jatkoksi.
VastaaPoista