Siirry pääsisältöön

Maisku Myllymäki: Valvoja

Pelkäsin, että tapaaminen olisi lopulta pettymys. Että se olisi kuin suurin osa taiteesta: ehkä ihan kiinnostava, mutta silti kyvytön muuttamaan mitään. Puhelimeni alkoi väristä takkini taskussa. Yksityisviesti: En malta odottaa, että näen sinut. Hieman imelää ehkä, mutta joka tapauksessa minua alkoi hymyilyttää. Olen säilyttänyt tuon viestin kaikki nämä kuukaudet, vaikka monta muuta olen poistanut vihaisestikin. Juuri tuosta viestistä on tullut minulle tärkeä: ajattelen, että se on jonkinlainen todiste. Todiste siitä, että en ole vain kuvitellut kaikkea.

Maisku Myllymäki: Valvoja
WSOY 2024
kansi Anna Makkonen
302 sivua

Maisku Myllymäen toisinkoinen Valvoja on nimeltään monimerkityksinen: romaanin minäkertoja Maia on museon valvoja, mutta hän on myös vapaa-ajallaan valvoja, koska ei kykene nukkumaan. Valvoja on myös sisällöltään monimerkityksinen ja siten hyvin kiinnostava.

Valvoja on yhdenpäivänromaani, joka keskittyy joulukuiseen päivään. On Kuvanveistäjät ihmisen äärellä -näyttelyn viimeinen päivä. Kahdeksan kuukautta esillä ollut näyttely tullaan purkamaan, ja samaan aikaan eräänlaisessa käännekohdassa on Maian elämä. Kuukausia aiemmin, varhain näyttelyn avajaispäivänä, Peter on lähettänyt Maialle kaveripyynnön sosiaalisessa mediassa, ja siitä käynnistyi näyttelyn mittainen suhde ihmiseen, jonka Maia haluaa mutta joka herättää hänessä myös epävarmuutta ja ristiriitaisia tunteita.

Haasteena on sekin, että Maia tarvitsee kipeästi toista ihmistä. Yksin ollessaan hän valvoo yö toisensa perään, mutta toisen ihmisen lähellä hän kykenee nukkumaan.

Nuo syksyiset yöt; miten lempeästi hän sulki minut syliinsä. Vartalomme sopivat yhteen täydellisesti, jokainen mutka, kuoppa ja kaarre löysi vaivattomasti vastinparinsa. Uni, joka noina öinä valtasi minut, oli syvää ja loputonta. Niin syvää, etten sen aikana tiennyt olevani edes olemassa.

Uusi ihmissuhde ei ole kitkaton. Peterissä on jotain vastuutonta, eikä häneen voi luottaa. Kun hän sanoo menevänsä kotiinsa, Maia löytääkin somea valvoessaan kuvan miehestä yökerhossa. Mutta voiko Maiaankaan luottaa? Ovatko hänen havaintonsa totta vai vain värittyneitä (ja unettomuuden sekoittamia) tulkintoja todellisuudesta? Millä tavoin sosiaalinen media vaikuttaa hänen ja kenen tahansa muunkin ymmärrykseen siitä, mikä on tärkeää ja mitä todella tapahtuu?

Tärkeä osa teosta on taide, onhan Maia töissä taidemuseossa. Maia on taideihminen jokaista soluaan myöten; hän tarkkailee ihmisten suhdetta taiteeseen ja löytää arjesta yhtymäkohtia taiteeseen. Mikä merkitys taiteella on ja minkälaisiin asentoihin taiteen tulee taipua virikkeiden täyttämässä nykyajassa, teoksessa pohditaan. Se, miten vaivattomasti taide soljuu osaksi arkisia havaintoja, on ihailtavaa.

Ihailin jo Maisku Myllymäen esikoisen Hollyn kohdalla sitä, miten upeasti kirjailija kuvaa ihmisiä, jotka eivät ole erityisen miellyttäviä. Niin hän tekee nytkin ja taidolla tekeekin. Maian kuva on vaikuttava ja vakuuttava, ja kaikessa epämiellyttävyydessään hän on myös hyvin kokonainen ja ymmärrettävä. En voi olla miettimättä, miten paljon Maian kohdalla on kysymys siitä, että lopulta hän tarvitsisi vain rakkautta ja turvaa, jotain vakaata.

Valvoja on niitä teoksia, joiden harkittujen ajatusten äärelle tekee mieli pysähtyä: kieli on kaunista ja sisältö pohdintaan houkuttavaa. Samalla se on niitä teoksia, jotka pitävät otteessaan: intensiivinen ja hieman nitkahtanut tunnelma vaatii selvittämään, mistä oikeastaan on kysymys. Kertomus jättää jälkeensä kysymyksiä, ja se sopisikin varmasti mainiosti vaikkapa lukupiirissä käsiteltäväksi.

Valvojasta muualla: Kulttuuri kukoistaa ja Kirjaluotsi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat