Siirry pääsisältöön

Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila: Pitkät vaellukset – Kuukausiksi retkille

Kävellen, meloen tai hiihtäen liikkuu ihmisen kokoista vauhtia, ympäristön kokoista vauhtia.Ehtii huomata oranssinkeltaisen jäkälän kiven harjalla, kastepisarat violeteilla juolukanlehdillä ja maahan pudonneen riekonsulan. Näkee pisaran putoavan melankärjestä tyyneen järvenpintaan tai merikotkan leijailevan korkealla taivaan sinessä. Pääsee ihastelemaan saukon mahaliukujälkeä lumella ja tunturikoivun oksankärkiin huurtuneita kimmeltäviä taideteoksia. Kuulee ja haistaa haavikon havinan, malttaa pysähtyä sattumalta löytämänsä lähteen äärelle juomaan raikasta pohjavettä.

Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila: Pitkät vaellukset
– Kuukausiksi retkille
SKS Kirjat 2024
ulkoasu Emmi Kyytsönen
240 sivua

Jouni Laaksonen ja Päivi Mattila ovat molemmat paitsi tietokirjailijoita ja retkeilytoimittajia myös kokeneita luonnossa liikkujia. Pitkät vaellukset -kirjaa tehdessään he ovat yhdistäneet voimansa ja koonneet tuhdin tietopaketin pitkistä vaelluksista kiinnostuneille.

Pitkällä vaelluksella ei tässä tapauksessa tarkoita niinkään muutaman yön reissuja Lapin erämaahan tai edes parin viikon vaelluksia Alpeilla tai Pohjois-Norjassa. Ennemminkin fokus on retkissä, jotka kestävät useita viikkoja tai kuukausia – onpa mukana esimerkiksi kertomus kokonaisesta vaellusvuodestakin.

Pitkät vaellukset on hyvin kiinnostava tietokirja, jos mielessä kangastelee haave vaikkapa patikkamatkasta Suomen päästä päähän (noin 1600 km) tai vaikkapa taivaltaminen länsinaapurissamme Kungsleden-reitillä (reilut 400 km). Kirja on toki kiinnostava myös lukijalle, joka ei niinkään haaveile kulkevansa jalkapatikassa satoja kilometrejä mutta kuulee mielellään muiden retkistä. Itse taidan lukeutua jälkimmäiseen joukkoon – tosin kirjaa lukiessa saattaa viritä levottomia unelmia.

Teos on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä esillä ovat mahdollisuudet tehdä pitkiä retkiä Suomessa ja toisessa suunnataan maailmalle. Kolmannessa osassa taas annetaan käytännön vinkkejä siihen, miten on hyvä varautua niin ennen matkaa kuin sen aikana ja myös jälkeen. Jokaista osaa elävöittävät haastatteluihin pohjautuvat kertomukset esimerkiksi melontavaelluksesta Suomen rannikkoa pitkin ja pyöräilystä Norjassa.

Alkuun minua hieman mietitytti kirjan rakenne, sillä teoksessa on runsaasti viitteitä kirjan muille sivuille. Pohdin myös sitä, miten paljon teoksessa on muiden lähteiden referointia. Ehkäpä odotin hieman toisenlaista lähestymistapaa, mutta kun kirjan idea tuli tutummaksi, alkoi se tuntua kokonaisuutena vallan toimivalta. Käsikirjana teos toimii erinomaisesti, sillä siitä löytyy helposti vinkkejä erilaisiin tilanteisiin ja haastatteluosuuksiin on mukavaa paneutua silloin, kun haluaa vain fiilistellä muiden retkeilijöiden kokemusten äärellä.

Loppujen lopuksi Pitkät vaellukset on onnistunut tietolähde aiheesta kiinnostuneille. Sujuvasanaista tekstiä lukee mielellään ja kuvat sekä elävöittävät että havainnollistavat asiasisältöä hienosti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat