Siirry pääsisältöön

Chi Ta-wei: Kalvot

Kalvo. Kalvoihin kiteytyi Momon kuva maailmasta. Hän oli kolmekymmentävuotias ja koki, että hänet erotti maailmasta vähintään yksi kalvo. Se ei ollut samanlainen kuin naamiot, joita hän levitti asiakkaidensa kasvoille. Tätä kalvoa ei voinut nähdä. Se sai hänet tuntemaan itsensä pikkuruiseksi vesikirpuksi, joka uiskenteli yksin meressä solukalvonsa suojissa. Meri ympäröi hänen kehoaan muttei ikinä aidosti koskettanut häntä.

Chi Ta-wei: Kalvot
Hertta 2024

Kiinankielinen alkuteos 膜 1996

suomentanut Rauno Sainio

kansi Satu Enstedt

179 sivua

Lukupiirimme syksyn ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui taiwanilaisen Chi Ta-wein Kalvot, joka osoittautuikin varsin mystiseksi ja monikerroksiseksi pieneksi romaaniksi. Jo vuonna 1996 alkujaan ilmestynyt teos on nyt saatu suomeksi Rauno Sainion kääntämänä.

Kalvot sijoittuu tulevaisuuteen vuoteen 2100. Otsonikadon vuoksi eläminen maanpinnalla on muuttunut mahdottomaksi, ja sen vuoksi ihmiskunta on pääosin asettunut asumaan merenpohjaan suojakalvon alle. Jotkut tekevät matkoja sinne, missä ihmiset aiemmin asuivat, mutta romaanin päähenkilö Momo ei sellaisesta ole erityisen kiinnostunut.

Momo on taitava ihonhoitospesialisti, jonka erityisalaa ovat mystiset ihokalvot, joita hänen vakituiset asiakkaansa tulevat uusimaan aika ajoin. Hän on palkittu ja maineikas, mutta menestys ei ole onnistunut hälventämään hänen kipuaan suhteessa äitiin. Kolmekymppisenä hän on elänyt suurimman osan elämästään ilman äitiään: lapsena Momo joutui vaativaan leikkaukseen ja vietti pitkän ajan sairaalassa; sairaalasta päästyään hän hakeutui sisäoppilaitokseen tavoitellakseen unelmiensa ammattia. Äiti rakensi omaa uraansa samaan aikaan ja Momo tuntee tulleensa äitinsä unohtamaksi. Eihän äiti lähettänyt viestiä edes silloin, kun tytär sai arvostetun palkinnon työstään spesialistina.

Mitä Momolle on tapahtunut? Miksi hänen äitinsä ei pidä ainoaan lapseensa lainkaan yhteyttä? Mysteeri avautuu vähitellen, kuin Momoa riisuttaisiin vaatekerros kerrallaan tai kuin totuuden ympäriltä kuorittaisiin pois kalvoja, yksi kerrallaan. Siinä, mihin lopulta päästään, on jotain kovin murheellista.

Kalvojen maailma on monella tapaa kiinnostava. Se, että teos on julkaistu alkujaan 1990-luvulla, tuo oman lisämausteensa: silloin on ennakoitu tulevaisuudenuhkia, joista osa on pystytty selättämään, mutta osin ennakointi on osunut hyvinkin oikeaan suuntaan. Vaikka teos on lähes kolmekymmentävuotias, on se kestänyt aikaa varsin hyvin. Esimerkiksi androidit tuntuvat kovin tuoreilta yhä edelleen eivätkä teemat – kuten äidin ja tyttären suhde, yksinäisyys, rakkaudenkaipuu – ole suinkaan vanhentuneet.

Lukupiirissämme Kalvot herätti runsaasti keskustelua. Pohdimme paljon esimerkiksi teoksen maailmaa (jota ei alleviivata romaanissa liikaa, miljöötä tärkeämmiksi nousevat henkilöt) ja symboliikkaa (jota riittää mutta kaikki ei saa aivan helposti selityksiä). Kalvot ei ole niitä teoksia, joista on helppo pitää: se on makuuni hieman liiankin mystinen ja toisaalta liikaa selittävä. Se on kuitenkin kiintoisa kurkistus taiwanilaiseen kirjallisuuteen. 

Muualla: Tähtivaeltajablogi, Kulttuuri kukoistaa ja Yöpöydän kirjat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat