Siirry pääsisältöön

Anne-Maria Latikka: Valonkehrääjä

Silloin valo osui siipien sinisiin silmiin, ne olivat taas elossa ja seurasivat häntä. Tuntui kuin huoneessa olisi ollut vain perhonen ja hän, hän ja perhonen, eikä millään muulla ollut väliä. Mutta hetkessä näky haihtui, ja edessä makasi pelkkä eloton kuori. Kun perhonen oli vielä elossa, sen siivessä oli välähtänyt häivähdys Amaliasta, ja Kaja muisti, mitä isä oli aiemmin kertonut perhosista, miten ne olivat viestintuojia menneisyydestä.

Anne-Maria Latikka: Valonkehrääjä
WSOY 2024
kansi Marjaana Virta
310 sivua

Kajan tavallinen arki muuttuu yllättäen, kun hänen äitinsä sisar Amalia muuttaa Ruotsista takaisin kotiseudulleen. Amalialla on mukanaan poikansa, Poju, jonka isästä ei kenelläkään tunnu olevan tietoa. Amalia aloittaa työt ammustehtaalla, mutta eräänä päivänä hän ei palaa töistä kotiin.

Traaagisen räjjähdysonnettomuuden seurauksena Amalia on iäksi poissa, ja Poju muuttaa pysyvästi serkkunsa perheen luokse. Hän saa päähänpinttymän perhosista, ja naapurin valovoimainen tyttö Aurora saa Pojun uskomaan Valonkehrääjään. Jos Valonkehrääjää palvelee riittävästi tekemällä erilaisia tehtäviä, voi aika keriytyä taaksepäin siihen, kun onnettomuutta ei ollut vielä tapahtunut.

Sävyltään tummahko romaani kuvaa kauniisti ja ymmärtäen lasten näkökulmasta maailmaa, joka on nyrjähtänyt pahoin sijoiltaan. Ihastelen taitavaa kielenkäyttöä, joka hivelee lukijan mieltä. Perhossymboliikka tuntuu sekin toimivan oikein hyvin.

Sen verran tummasävyinen Valonkehrääjä on, että paikoin koin lukemisen raskaaksi kauniista ilmaisusta huolimatta. Kenties romaani olisi hyötynyt jonkintasoisesta napakoittamisesta, mutta toisaalta loppua kohden tunnelma tiivistyi siten, että kirjaa oli vaikea laskea käsistä. Taitavasti kirjassa rakennetaan kuvaa siitä, miten laajalti suuronnettomuus yhteisöön jälkiä jättää.

Anne-Maria Latikan romaanista ovat kirjoittaneet myös Tuija ja Arja.

Helmet 2024 -lukuhaaste: 14. Kirjassa harrastetaan.

Kommentit

  1. Lapsinäkökulma ei ole koskaan helppo. Hienoa, että se on onnistunut.

    VastaaPoista
  2. Lasten usko Valonkehrääjään kuulostaa jo tästä jutustasi luettuna tosi liikuttavalta. Lienee itselleni ainakin pienimuotoisesti itketyskirja. Täytyy muistaa tämä.

    VastaaPoista
  3. Minulle oli ihan uusi tuttavuus tämä, sekä romaani että kirjailja. Perustuuko tämä todellisiin tapahtumiin, onko kyseinen räjähdysonnettomuus tapahtunut? Kuulostaa ihan tyylikkäältä kokonaisuudelta, mutta tällä hetkellä surumielisyys ja raskaus ei tunnetilana houkuttele.

    VastaaPoista
  4. Tämä on minun ehkä -listalla ollut vähän sellaisella kysymysmerkillä varustettuna, että onko lintu vai kala. Nyt sain taas paremmin hahmotettua sitä, kiitos paljon! Taidan kuunnella!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok