Siirry pääsisältöön

Tiina Raevaara: Sielujen syöveri

 "Kuolema", toistan järkyttyneenä, ja hetken minusta tuntuu kuin mieleni jakautuisi kahtia. Toinen puoli keskustelee vanhan taiteilijan kanssa teoksen nimestä, ja toinen tajuaa kauhistuneena, että veistoksen päällä on palasiksi revitty ihmisruumis.

Tiina Raevaara: Sielujen syöveri
Like 2022
kansi Timo Numminen
298 sivua

Kaksoiskierteestä ja Polaaripyörteestä tuttu Eerika Hämeranta on asettunut Suomeen tyttärensä Tuulikin kanssa. Elämä on tasaista, mutta mieltä painaa pitkäaikainen ystävä, lähes sisar Kristiina, jota pitäisi käydä tapaamassa vankilassa. Eikä menneisyyskään jätä rauhaan varsinkaan, kun Eerika törmää edesmenneiden vanhempiensa vanhaan ystävään, psykologi ja taiteilija Harriet Paasilaiseen.

Harriet kutsuu Eerikan tutustumaan taidenäyttelyynsä ennen virallisia avajaisia. Retki lähikaupunkiin muuttuu kammottavaksi, kun taidenäyttelystä löytyy ruumis. Vainaja ei jää ainoaksi, vaan Harrietin ympärillä tuntuu tapahtuvan kummallisen paljon ikäviä asioita.

Samaan aikaan Eerikaa vaivaavat omituiset muistot. Toisaalta hän tietää tapahtuneen sellaista, mitä hänen pitäisi muistaa. Muistot vain pysyvät piilossa.

Sielujen syöveri on jännittävä ja vahvasti otteessaan pitävä trilleri, joka sukeltaa sielujen syövereihin vakuuttavalla tavalla. Sen äärellä tulee miettineeksi aivojen toimintaa ja sitä, miten ja miksi muistamme, mitä muistamme. Miksi toisaalta unohdamme? 

Jälleen tässäkin teoksessa tiede ja taide kohtaavat hienolla tavalla. Teoksessa pohditaan ajatuksia herättävästi tieteen etiikkaa ja sivutaan myös sitä, miten julkaisemisen vaatimukset saattavat ohittaa laatuvaatimukset.

Loppupuolella vauhtia on minun hermoilleni jopa hieman liikaa, mutta juonenkulku toimii kyllä mainiosti. Psykologisista trillereistä ja tieteestä kiinnostuneille Sielujen syöverit on varmasti oivallista luettavaa.

Tiina Raevaaran teoksesta muualla: Mummo matkallaKirjavinkit ja Tuijata.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok