Siirry pääsisältöön

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla.

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta –
Lajien välisen yhteiselon historia
Otava 2022
317 sivua

Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa.

Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira oli unelmani ja sieluneläimeni, kaiken eläinrakkauden ja eläinseuran kaipuuni tihentymä. Se on sitä yhä."

Kirjan taustalla on myös Raevaaran uupuminen. Muutama vuosi sitten hän sairastui, kun kuormaa – valtavasti töitä ja muista huolehtimista – oli kertynyt yli äyräiden. Uupumuksesta toipuessa ihmisten seura oli välillä liikaa, mutta koiran kanssa kahdestaan vietetyt hetket tekivät ilmiselvästi hyvää. Havainnosta seurasi kirjailijalle kysymys, jota hän halusi ryhtyä selvittämään:

En voi olla kysymättä: mitä järkeä on ihmisessä, joka kestää paremmin koiraa kuin lajitovereitaan?

Tieteilijänä ja kirjailijana Raevaara lähtee tutkimaan säntillisesti ja selkeästi koiran ja ihmisen yhteistä historiaa. Hän tarkastelee sitä, mistä koira on ihmisen elämään tullut ja miten me ihmiset koiran kanssa toimimme. Samalla hän tarkkailee uupumustaan ja siitä toipumista, katselee kalasääskien elämää suorana lähetyksenä Youtube-kanavalta ja muistelee omia lemmikkejään. Hän pohtii, mitä on olla ihminen ja tutkii tieteentekijän tarkkuudella ominaisuuksiaan, joista lukija voi löytää paljonkin tunnistettavaa.

Ehkä juuri tunnistettavuus tekee sen, että tämä tietokirja tuntuu minulle hirvittävän tärkeältä. Löydän sanoja asioille, joita en ole osannut itse nimetä, ja tuudittaudun lämpimän armollisuuden tunteeseen, kun luen esimerkiksi empatian tarpeellisuudesta – en ehkä olekaan ihan outo, kun murehdin rasiaan suljettujen leppäkerttujen kohtaloa. Tietoteoksessa on jotain lohdullista ja toivoa antavaa, ja sellaista tunnen tarvitsevani.

Minä, koira ja ihmiskunta on kaunis sekä ulkoa että sisältä. Se on vakuuttava teos, jossa kirjailijan omat kokemukset ja tieteeseen nojaavat havainnot muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Suosittelen.

Kommentit

  1. Kiinnostavaa pohdintaa Luontoäidin anneista ja tassuterapeuteista!
    Koira on ihmisen paras ystävä sanotaan ja kyllä n. 30-vuotta näiden erirotuisten karvakuonojen mattena tuon mielihyvin allekirjoitan;)

    Vaikka tulit kuinka uupuneena ja turhautuneena töistä kotiin ja kun oven avatessasi vastaan tupsahti hännänheilutuksia ja viileitä kirsuja, niin kiristys hellitti. Koirat myös aistivat herkästi ihmisen alakulon ja mielentilan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä: Vaikka koira olisi joutunut olemaan yksin kotona pitkän päivän, ei ikinä ole vastassa mököttäjä vaan aina löytyy riemua ja iloa. Monesti päivän kiireiden keskellä huomaa, miten koiran rapsuttaminen rauhoittaa. Samoin rauhaa tuo jaloissa lojuva koira. <3

      Poista
  2. Kiinnostavaa! Itse olen kissaihminen, mutta koiratkin ovat varsin vekkuleita otuksia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tätä kissaihmisenkin kannattaa kokeilla. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...