En huolestu. Juuret ja linnut ovat ystäviä niin kuin vain elävät voivat toisilleen olla. Samaa maata juuret ja oksat; hermot, suonet, sormikkaat.
Kun kaipaa pakoa arjesta, jonka todellisuus tuntuu liian vaikealta kestää, on aika suunnata kylpylään. Hellivään veteen voi upota Eeva Åkerbladin esikoisteoksen Huolenpitoja äärellä: siinä nainen matkustaa vuoristossa sijaitsevaan sanatorioon. Hän aikoo rentoutua tavoitteellisesti, ja paitsi että hän tekee matkan vuoristoon, tekee hän matkaa mieleensä.
Huolenpitoja on runoproosateos, joka lumoaa. Tunnelma on unenomainen, sopivasti arjesta irtautunut. Aivan täysin irti maallisesta teos ei suinkaan ole vaan tarjoaa tummasävyistäkin pohdittavaa esimerkiksi luontoyhteydestä ja siitä, miten ihminen voi pyrkiä pitämään itsestään huolta. Kylpyläfantasia on sopivasti pilvissä ja samaan aikaan maassa kiinni.
Huolenpitoja tarjoaa mahdollisuuden asettua hetkeksi jonnekin muualle. Se viehättää lyyrisyydellään ja tunnelmallaan. Löydän jatkuvasti lausahduksia, joiden äärelle haluan pysähtyä, ja ihastelen kirjoittajan taitoa leikitellä kielellä, pyörittää sitä aivan omanlaisekseen.
Puutarhan perällä, metsän reunamalla, luputtelee torpattu luola. Suklutan sisään, kun ei muutakaan ole.
Eeva Åkerbladin runoproosateos on ihastuttava. Luulenpa, että palaan sen äärelle yhä uudelleen, jotain niin kiehtovaa teoksessa on.
Kiitos vinkistä, onkin ihan uusi tuttavuus! Kuulostaa vähän minun kirjaltani. :)
VastaaPoistaOi, toivottavasti saat tämän käsiisi!
Poista