Siirry pääsisältöön

Markus Ahonen: Anna pahan kiertää

Samaan aikaan tekijä varmasti kulki pitkin pimeitä katuja. Vetäytyi kotinsa pimeyteen ja avasi television. Makasi aamuun asti eikä välttämättä edes katunut tekoaan. Ei ehkä sittenkään, kun lehdissä etsittiin vinkkejä tekijöistä ja poliisi kertoisi julkisuudessa tietoja raa'asta teosta ja iltapäivälehdet rahastaisivat omaisten surulla.

Markus Ahonen: Anna pahan kiertää
WSOY 2021
kansi Sanna-Reeta Meilahti
407 sivua

Markus Ahosen Isaksson -dekkarisarja on saanut jatkoa. Sarjan kuudennessa osassa Helsinkiä kiertää rikollisjoukko, joka pahoinpitelee vastaantulijoita. Uhrit tuntuvat valikoituvan sattumanvaraisesti, ja pelko leviää.

Tutkintaa johtaa rikosylikonstaapeli Markku Isaksson, joka yrittää selvittää myös, kuka ampui kollegaa ja saattoi tämän puhumattomuuden tilaan. Entä mitä ammuttu Tapio Räihä oli juuri ennen ampumista yrittänyt Isakssonille viestittää?

Panokset kovenevat ja tunnelma kiristyy entisestään, kun väkivallan kohteeksi joutuu Isakssonin oma poika. Arkea rytmittävät sairaalavierailut ja rikostutkinta, joka tuntuu junnaavan paikoillaan.

Anna pahan kiertää on runsas. Henkilöitä on paljon ja aina ei ole selvää, kuka milloinkin on äänessä. Aivan helposti sulava dekkari tässä ei siis ole kyseessä, mutta pureskeltavaa tarina tarjoaa paljonkin. Erityisesti mietityttää se, mistä pahan kierre kumpuaa ja voiko sitä katkaista. Minkälaisessa todellisuudessa lähiöissä eletään ja minkälaiset tekijät synnyttävät niin syvää katkeruutta, että vastaantulijoista muodostuu potentiaalisia silmittömän väkivallan kohteita? Mitä on yhteiskunnan sivupoluille päätymisen taustalla?

Tätä kaikkea Markus Ahonen tarkastelee dekkarissaan kiinnostavasti ja monesta kulmasta. Hän osoittaa, että syitä pahan kierteeseen on monenlaisia mutta että pahuuteen voi myös puuttua. Pienikin kokemus nähdyksi tulemisesta voi muuttaa suuntaa.

Anna pahan kiertää ei siis keskity pintapuolisesti rikoksiin ja niiden selvittämiseen vaan antautuu pohtimaan taustoja ja juurisyitä. Syvyyttä on myös henkilöissä: Meduusasta tuttu hahmo on varsin kiehtova yhdistelmä katkeruutta ja pyrkimystä hyvään, kaduilla mellastavan Hapan raivo on vakuuttavasti perusteltu ja Markku Isaksson on miellyttävän tavallinen tutkija vailla kliseisiä ja valtavia henkilökohtaisia traumoja.

Erityisesti kuitenkin yhteiskunnallinen näkökulma on se, jonka vuoksi tälle teokselle kannattaa antaa mahdollisuus. Väkivaltauutisoinnin perusteella Anna pahan kiertää ei todellakaan ole irrallaan todellisuudesta, päinvastoin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok