Siirry pääsisältöön

Ursula Mursu: Myrtti ja noitatukka

Tämä meri ei ollut niin kuin se, joka ympäröi huvipuiston laituria. Se toinen meri kohisi ja pärski ja kimalteli auringossa. Tämä meri oli rauhallinen ja lempeä kuin uni. Tämä meri silitti rantahiekkaa hellästi, niin kuin vauvan tukkaa silitetään. Se oli kuin mustaa silkkiä, jonka pinnalle joku oli roiskinut hopeista vesiväriä.

Ursula Mursu: Myrtti ja noitatukka
Kumma 2021
kuvitus Apila Pepita
141 sivua

Myrtti on lapsi, joka pääsee 8-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi huvipuistoon. Retki Riemulaiturille muuttuu kuitenkin odottamattomaksi seikkailuksi, kun kummitusjunan vaunu viekin Myrtin maapallon sisäpuolelle Kuuilmaan. Siellä odottaa totutusta poikkeava maailma, missä kuu paistaa alati. Noitiin voi törmätä tämän tästä ja kaikki on kovin jännittävää.

Onneksi Myrtti ei kuitenkaan ole keskellä kaikkea uutta ja outoa yksin. Hänen seuranaan ovat muurahaiskarhupehmo Fuuga ja juuri henkiin herännyt muovidino Hirmu. Silti Myrtti ei voi olla kaipaamatta isäänsä ja Tuuve-tätiään. Jälkimmäinenhän hänet Riemulaiturille vei, mutta nyt tätiä ei näy missään.

Myrtillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä ystävineen tutkimaan uutta maailmaa. Matkallaan hän kohtaa uusia tuttavuuksia, ja viimein arvoitukset alkavat selvitä.

Törmäsin Myrttiin myös Helsingin kirjamessuilla.

Luimme kahdeksanvuotiaan lapseni kanssa Myrtti-kirjaa iltaisin, ja pidimme molemmat tästä ihastuttavasta lastensadusta paljon. Kahdeksanvuotias innostui erilaisista hahmoista, joita tarina marssitti esille – erityisesti eräs astioita pessyt lohikäärme sai aikaan kikatusta. Lasta mietitytti paljon noitatukka, johon kirjan nimessäkin viitataan: "Voiko sellainen kasvaa kenelle tahansa? No ei kai, kun pitää olla noita."

Minä pidin paljon tarinan lempeästä ja elävästä kerronnasta. Hahmoja on rakennettu sillä tavoin mukavan väljästi, että heidän sukupuolensa ja niihin liittyvät tiukat rooliodotukset eivät vie tilaa. Isän "vanha nimi jäi pieneksi" ja monien hahmojen nimet ovat neutraaleja, mille tahansa sukupuolelle sopivia. Myrtin ja noitatukan yleisilme on lämpimän suvaitseva, ja sellaisia tarinoita me tähän maailmaan tarvitsemme.

Kerronnassa käytetty sanasto on ihastuttavan monipuolista ja kauniisti kuvailevaa. Apila Pepitan kuvitus on onnistunut, ja kahdeksanvuotias odotti usein innolla pääsevänsä tutkimaan seuraavaa kuvaa.

Myrtti ja noitatukka on Kuuilma-sarjan avausosa. Jatkoa on siis odotettavissa, ja innolla sitä odottavat meillä sekä lapsi että äiti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Blogistanian Tieto - äänestä täällä!

Logo: Marja-Leena Liipo Blogistanian kirjaäänestykset lähestyvät! Tarkat äänestysohjeet löytyvät täältä . Tänä vuonna tietokirjallisuuteen keskittyvää  Blogistanian Tieto  -kilpailua emännöidään tässä Kirjakaapin kummitus -blogissa. Jos haluat äänestää tietokirjallisuutta, julkaise perjantaina 27.1. kello 10.00 omassa blogissasi postaus, jossa kerrot, mitä kirjoja haluat äänestää. Linkitä postauksesi tämän postauksen kommenttikenttään, josta minä käyn linkatut postaukset lukemassa ja laskemassa äänet yhteen. Muistathan merkitä postaukseesi, montako pistettä kullekin kirjalle annat, jos äänestät useampia kirjoja! Myöhästyneitä listoja ei huomioida, eikä listaa myöskään saa julkaista etukäteen. Listan voi toki ajastaa ilmestymään etukäteen, ja linkin voi tuoda tähän postaukseen kommenttina jo ennen ensi perjantaita. Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa lauantaina 28.1. kello 10. Blogistanian muut emäntäblogit löytyvät seuraavista linkeistä: Blogistanian Finlan...