Nina Rousu: Joko ollaan perillä?

Kuviin tallentuu minun perheeni, minun ensimmäinen kotini. Ei osoite, eikä talo, vaan maatilkku. Vain miehen hymy ja lapsen maitoinen jokellus. Miten ihmeessä minä tänne päädyin? Miten kauas piti ihmislapsen matkustaa, jotta kohtalonsa löytäisi? Niin monta seikkailua ja puhdasta sattumaa kantoi meidät tähän huoneeseen. Silloin en tiennyt, kun tein matkaani ilman sinua kymmenen vieraan maan läpi, että minua vain koulutettiin kaikki ne vuodet. Kaikki ne matkat minun piti tehdä, jotta voisin olla sinun.

SAGA Egmont 2018

äänikirjan lukija Mona Kortelampi

kesto 10 t 4 min

Nina Rousun teos Joko ollaan perillä? on omaelämäkerrallinen kertomus siitä, miten torniolaistyttö päätyy kylmästä pohjoisesta Yhdysvaltoihin, Omaniin, Australiaan, Ugandaan ja moneen muuhun maahan. Oma paikka ei löydy aivan helposti, vaan levoton sielu etsii kotiaan eri maista ja eri mantereilta.

Välillä elämä vaikuttaa jo vakaalta, kun on työpaikka ja parisuhde, mutta silti jotain tuntuu puuttuvan. Eikä aikaakaan, kun Rousu karistaa pölyt jaloistaan ja astuu taas lentokoneeseen siirtyäkseen uuteen elämänvaiheeseen. Lentäminen edustaakin Rousulle siirtymää kohti uutta.

Merkittävä tapahtuma elämässä on se, kun Rousu tapaa Lontoossa Troyn. Mies on diplomaatti, ja Rousun sekalaiset työt vaihtuvat diplomaattielämään ja edustustehtäviin. Koti rakennetaan Ugandaan, sitten Keniaan, ja samalla perhe kasvaa kahdella pojalla.

Joko ollaan perillä? on eloisasti ja vetävästi kerrottu tarina elämänvalinnoista, jotka vievät eri ilmansuuntiin ja erilaisiin tilanteisiin. Kerronta on humoristista, ja arkisista tilanteista kasvaa hupaisia anekdootteja, joita kelpaa myöhemminkin muistella. Paikoin huumori on jopa mustanpuhuvaa.

Toisaalta tarinoinnissa on paikoin pikakelauksen tuntua, sillä onhan kirjaan upotettu melkoisen pitkä ajanjakso Rousun elämästä – yli kaksi vuosikymmentä. Joka tapauksessa Rousun teos on värikäs kuvaus naisesta, joka sujahtelee kulttuurista toiseen ja on todellinen maailmankansalainen.

Helmet 2021: 24. Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista. Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Lue lisää

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Lue lisää

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä Martha Wellsin Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1 (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . – Katarooman kirjaimia Jäi lämmin fiilis . – @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee. – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin Nämä pienet asiat (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok

Lue lisää

Kirjakaapin kummitus

Hae tästä blogista