Siirry pääsisältöön

Jenny Gladwell: Sydämeni lahja

Ulkoilmabaari hotellin katolla oli henkeä salpaava. Pitkiä salvianvihreitä sohvia, matalia tuikkujen täplittämiä pöytiä, taustalla pehmeää puheensorinaa ja vaimeaa musiikkia. Tulipadoissa loimuavien liekkien ansiosta oleskelualueella oli mukavan lämmintä, vaikka viileä ilma saikin hengityksen huuruamaan. Yhdeltä syrjältä avautui näkymä kohti kaupunkia, jonka valot tuikkivat illan hämärässä, ja toisella puolella erotti tunturien tummat hahmot, jotka jatkuivat kaukaisuuteen ja näyttivät miltei aavemaisilta mutta silti kauniilta. Koboltinsiniseen venepäänteiseen mekkoon sonnustautunut Natasha keskusteli baarimikon kanssa. Bloggaajakolmikko oli asettunut sohvalle. Philipistä ja Sandrasta ei näkynyt jälkeäkään, mutta Ben ja Nick istuivat kahdestaan sohvalla siemailemassa olutta.

Jenny Gladwell: Sydämeni lahja
Otava 2020
alkuteos A Gift in December
suomentanut Aura Nurmi
302 sivua
äänikirjan lukija Maija Paunio
kesto 10 h 45 min

Joulun aikaan sopi mainiosti kuunneltavaksi Jenny Gladwellin romaani Sydämeni lahja, joka vie mukanaan Iso-Britanniasta Norjaan kuusenhakumatkalle. Romaanin päähenkilö on toimittaja Jane, joka on joutunut petollisen poikaystävänsä jättämäksi. Palkittu journalisti päätyy kevyehkölle juttumatkalle, koska pomo arvelee naisen kaipaavan muuta miettimistä.

Jane on osa sekalaista joukkoa, johon kuuluu muiden muassa juorulehden toimittaja, bloggaajia ja hurmuriseikkailija. Matkalla joukkio raportoi – kukin tavallaan – siitä, miten norjalaiset lahjoittavat vuosikymmenten mittaisen perinteen mukaisesti joulukuusen briteille. Kuusi on kiitos toisen maailmansodan aikaisesta yhteistyöstä ja avunannosta, ja jättimäinen puu päätyy viimein Norjan metsiköstä Trafalgar Squarelle Lontooseen. 

Matka on paljon muutakin kuin kuusen etsimistä metsästä. Seurueella on runsaasti ohjelmaa illallisineen ja retkineen, ja erityisesti Jane kiinnostuu matkan aikana hurmaavasta Philipistä, jossa tosin on jotain pelottavan samaa kuin petollisessa Simonissa. Vai olisiko Janen kuitenkin parasta toimia, kuten ystävä Margo ehdottaa? Pitäisikö vain tarttua hetkeen?

Jane tutustuu matkalla myös Thomas Erikssoniin, joka on ollut nuorena miehenä mukana toisessa maailmansodassa ja saanut kunniaa uroteoistaan kuningas Haakonin pelastamisoperaatiossa. Thomas kuitenkin paljastaa Janelle, että mukana operaatiossa oli nuori nainen, joka ei kunniaa saanut. Thomas ei kuitenkaan ole häntä unohtanut vaan haluaa tietää, mitä naiselle on tapahtunut. Hän pyytää Janea hakemaan turvaan kirjeet, jotka Thomas sai erään mökissä vietetyn yhteisen yön jälkimaininkeina, ja selvittämään, mitä rohkealle naiselle tapahtui.

Romaanissa on kiintoisaa se, miten norjalaisten kokemukset toisen maailmansodan melskeissä kantautuvat kiinnostavasti nykypäivään saakka viihteellisen romaanin sivuilla. Tekstilajiin kuuluu toki se, että tunteet vievät mukanaan mutta toisaalta tarina ei painu liian höttöiseksi vaan osaa myös yllättää. Viihdyttävää ja hieman jännittävääkin tarinaa etsivälle Sydämeni lahja on oiva valinta.

Kirjasta muualla: Kirja vieköön!

Kommentit

  1. Sopivasti söpöyttä ja romantiikkaa; kiinnostavasti historiaa kera upeiden Norjan maisemien. Sopi jouluajan lukemiseksi hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulunaikaan tosiaan mainio kirja. Viihteellisyyden ohella tämä tuo esille myös historiaa, jota ainakaan minä en entuudestaan tiennyt.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...