Siirry pääsisältöön

Virpi Hämeen-Anttila: Kalman kevät

Hän ei todellakaan uskonut aaveisiin. Tarkemmin asiaa tuntematta hän oli taipuvainen ajattelemaan, että veli ja sulhanen olivat oikeassa ja neiti Kivikari kuvitteli kaiken. Ehkä enon salamyhkäinen menneisyys Pietarissa oli saanut nuoren naisen kehräämään mielessään tarinoita senkaltaisista seikkaluista tai rikoksista, joista kerrottiin huokeissa romaaneissa. Haamuja ja muita outoja ilmestyksiä näissä tarinoissa myös vilisi.
Virpi Hämeen-Anttila: Kalman kevät
Otava 2020
256 sivua
äänikirjan lukija Jaakko Ohtonen
kesto 11 h 2 min

Virpi Hämeen-Anttilan Karl Axel Björk -sarjasta on muotoutunut vähitellen kesäperinne, vaikka kuudes osa Kirkkopuiston rakastavaiset tulikin kuunneltua talvella. Seitsemännen osan sen sijaan kuuntelin kesällä, kuten pitääkin.

Nyt ollaan vuoden 1922 keväässä, ja Björk löytyy kovin erikoisen tehtävän pariin: portaikossa kohtalokkaasti pudonneen miehen sisarentytär Matilda Kivikari pyytää virkamies-etsivää metsästämään kummitusta. Kummitus on aiheuttanut menehtyneen miehen talossa omituisia valoilmiöitä. Vai onko asialla sittenkään kummitus? Entä oliko Matilda Kivikarin enon kuolema pelkkä onnettomuus vai aiheuttiko sen joku tahallisesti?

Björk ei toki kummituksiin usko vaan ryhtyy tuttuun tarkkaan tyyliinsä selvittämään, miksi nuoren Matildan eno kuoli. Björk ei usko sattumiin eikä siten myöskään siihen, että Matildan veljen joutuminen ratsastusonnettomuuteen olisi pelkkä onneton yhteensattuma.

Samalla, kun Karl Axel Björk selvittelee kuolemantapausta poliisin apukätenä, tapahtuu monenmoista myös hänen yksityiselämässään. Sydämen asiat ovat miestä askarruttaneet aiemmin monin tavoin. Onko niihin nyt tulossa selvyyttä?

Karl Axel Björkin hahmosta tulee vahvasti mieleen Disneyn Mikki Hiiri. Miehessä on jotain samaa terävyyttä ja nokkeluutta – melkein ärsyttävyyteen saakka. Hahmo on kaiken kaikkiaan hyvin rakennettu ja kiinnostava – mielenmaiseman kuvaus osoittaa, että nokkelan ja osaavan kuoren alla on myös runsaasti epävarmuutta.

Kalman kevät jatkaa yhtä laadukkaasti kuin sarjan aiemmat osat, joten Karl Axel Björkin ystäville on jälleen tarjolla hyvää ajanvietettä. Ajankuva on kiehtova ja kokonaisuus toimii mainiosti.

Dekkarista muualla: Kuiske ja Kirjavinkit.

Kommentit

  1. Nämä Björkit ovat kyllä mukavaa luettavaa. En ole edes huomannut tämän seitsemännen kirjan ilmestymistä, joten kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, Anneli. Minäkin bongasin tämän sattumalta jostain blogista.

      Poista
  2. Tämä on tosi kiva sarja, ja vain paranee edetessään. Alkupään osista minulla jäi muutama välistä, mutta pari-kolme uusinta on kyllä tullut luettua aika pian ilmestymisen jälkeen. 20-luvun ajankuva sopii hyvin dekkarijuonien taustaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla fiiliksillä minäkin, tuntuu tosiaan vain paranevan koko ajan. Ajankuva on rakennettu niin taitavasti, että 20-luvun tapahtumiin uppoutuu mielellään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii