Siirry pääsisältöön

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Murha aamulla ja naamiaispukuja illalla, vaikeaselkoisia viestejä ja palaneita hovimestareita. Tapahtuipa täällä mitä tahansa, minä en ole nukke, jota noin vain vedellään naruista. Minun on päästävä pakoon.
Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa
Otava 2020
Alkuteos The seven deaths of Evelyn Hardcastle
Kääntänyt Jaakko Kankaanpää
494 sivua
Äänikirjan lukija Aarne Linden
kesto 15 t 19 min

Evelynin seitsemän kuolemaa -dekkarin asetelma on kiinnostava: Maaseudulla sijaitsevan kartanon tanssiaisiin kutsutulle Aiden Bishopille selviää, että hänen tehtävänään on selvittää, kuka aikoo murhata kartanon tyttären, Evelyn Hardcastlen. Siinä ei vielä ole mitään erityistä, mutta siinä on, että kartanon vieraat heräävät samaan tanssiaispäivään yhä uudelleen, kunnes murha on selvitetty. Jotta kierre katkeaa ja vieraat pääsevät pois kartanosta, on murhaajan löydyttävä ennen kuin surmatyö ehtii tapahtua.

Eikä siinä vielä kaikki. Aiden Bishop majailee joka päivä eri vieraan sisällä. Tämä antaa miehelle mahdollisuuden nähdä tapahtumat eri näkökulmista ja koota näkemistään palasista kokonaiskuvaa, joka voi auttaa selvittämään Evelynin murhan. Tämä mielen siirtyminen eri henkilöiden nahkoihin onkin kiehtova ulottuvuus tarinassa.

Kokonaisuudessaan en kuitenkaan vaikuttunut niin suuresti kuin ennakkoon odotin. Henkilöhahmot jäävät etäälle ehkä osin senkin vuoksi, että monen takaa löytyy jos jonkinmoista pimeyttä eikä kukaan tule suuremmin tutuksi. Enimmäkseen perehdytään Aidenin mielenmaailmaan, mutta siinäkin on haasteensa, kun miehen fyysinen olomuoto vaihtelee tämän tästä. Toisaalta oli kiintoisaa, miten miehen oma minuus kohtasi "isännät", ne hahmot, joiden nahkoihin hän kulloinkin asettui.

Evelynin seitsemän kuolemaa on runsas ja kompleksinen. Runsauden keskellä olikin ajoittain vaikea pysyä perässä, missä oikein mennään. Toki äänikirjaformaattikin saattoi vaikuttaa siihen, että tarinan seuraaminen oli paikoin haastavaa.

Pidin kuitenkin tarinan miljööstä ja epätavanomaisesta ideasta. Kerronta toimii sekin varsin sujuvasti, joten hyvää ajanvietettä Evelynin seitsemän kuolemaa lopulta tarjosi.

Stuart Turtonin kirjasta kirjoittavat myös ainakin ElegiaTuija ja Kirsi.

Kommentit

  1. Juu, äänikirjana tuota oli alkuun vähän hankala seurata...
    Minullakin oli suuremmat odotukset tähän kirjaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän itse asiassa aloitin kerran uudelleen alusta, kun en ensimmäisellä kuuntelukerralla pysynyt riittävästi mukana.

      Poista
  2. Minä tykkäsin tästä kovasti! Ehkä äänikirjana voi olla haastavana, koska on tosiaan runsas. Minulla ei lukiessa tuottanut lainkaan hankaluuksia pysytellä mukana menossa. Mielenkiinnolla odottelen, mitä Turton seuraavaksi kirjoittaa (käsittääkseni hänellä on kirja tekeillä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tällä kertaa formaatti vaikeutti mukana pysymistä jonkin verran. Kiinnostavaa kuulla, että uutta tuotantoa on Turtonilta jo tulossa!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...