Siirry pääsisältöön

Ruth Ware: Lukitut ovet

Me vihataan sua.Sanat toistuivat yhä uudelleen, isoina ja pieninä. Nurkassa oven yllä oli pikkuruista, vihaa tihkuvaa kaiverrusta. Toisaalla taas oli jättimäistä, rönsyilevää raapustusta, kuten takan päällä heti ensimmäisenä näkemäni lause.
Ruth Ware: Lukitut ovet
Otava 2020
Alkuteos The turn of the key
Suomentanut Antti Saarilahti
351 sivua
Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen
Kesto 10 t 33 min
Ruth Ware asettui viime vuonna listalle dekkarikirjailijoista, joiden teoksiin tartun mielelläni. Näin ollen odotin innolla tätä uutuutta, jonka alkuasetelma onkin kiinnostava: tarinan minäkertoja Rowan istuu skotlantilaisessa vankilassa syytettynä lapsenmurhasta ja kirjoittaa asianajajalle kirjeitä, joissa selittää kaiken.

Lukitut ovet sijoittuu Skotlantiin, jonne Rowan muuttaa asettuakseen nelilapsisen perheen lastenhoitajaksi. Kaunis talo, viehättävä ympäristö ja poskettoman kova vuosipalkka houkuttavat nuoren naisen taloon, josta moni lastenhoitaja on lähtenyt ennemmin tai myöhemmin. Rowanilla on muitakin intressejä, mutta ne paljastuvat vasta myöhemmin.

Työ uudessa perheessä saa lentävän lähdön, kun vanhemmat kaikkoavat saman tien työmatkalle ja Rowan jää pitämään huolta perheen kolmesta nuorimmasta tyttärestä. Vanhin tytär on sisäoppilaitoksessa ja saapuu aikanaan tuomaan omalta osaltaan haastetta lastenhoitajan arkeen – nuoremmatkin tekevät oman osansa, jos toki Petra-vauva voidaan laskea tästä joukosta pois.

Kaiken aikaa talossa tapahtuu kummia. Ennen pitkää Rowanille on kasaantunut järjetön määrä univelkaa – talo pitää palkollista hereillä – mutta myös pino kysymyksiä, joihin ei saa vastauksia. Jotain omituista ja pelottavaa on joka tapauksessa meneillään, eikä Rowan saa selville, mitä. Kiinnostavasti Ware maalaa kuvan naisesta, joka alkaa lopulta epäillä kaikkea.

Tarinan miljöö on kiehtova mutta kokonaisuus jättää lopulta kylmäksi. Trilleriksi jännite ei mielestäni kanna riittävästi. Henkilöt eivät juuri herätä myötätuntoa tai kiinnostusta, vaikka jokin innostikin kuuntelemaan tarinan loppuun saakka. Kerronta tuntui liian hitaalta suhteessa aloitukseen: Rowanin tarinaa kuunnellessa tuntui siltä, että liikaa selitetään ja kerrotaan yksityiskohtia, kun lopputulos on jo tiedossa. Hitauden jälkeen loppuratkaisu taas tuntuu tarpeettoman kiireiseltä.

Lukituista ovista muualla: Kirjavinkit, Kuunneltua ja Kirjakaapin avain.

Helmet 2020: 22. Kirjassa on epäluotettava kertoja.

Kommentit

  1. Kiitos linkityksestäsi!
    Enpä tullut ajatelleeksi tuota Helmet-haastekohtaa. Minä sijoitin kohtaan, Kirjassa on kirjeenvaihtoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjeenvaihtokohtaan olisi tämä tosiaan myöskin käynyt, mutta se oli minulla jo varattu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok