Siirry pääsisältöön

Libby Page: Pinnalla pysymisen taito

"Kannessa on musta-valkoinen valokuva maauimalasta. Kuvassa on ponnahduslauta ja mies keskellä hyppyä käsivarret levällään kuin pääskyllä. Sisällä on värikuva, jonka Kate olettaa esittävän nykypäivän uimalaa: kirkkaansinistä vettä ja lapsia käsivarret altaan reunalla, jalat potkimassa pontevasti. Pelastetaan uimala", vihkosessa lukee isolla käsinkirjoituksella."
Libby Page:
Pinnalla pysymisen taito
(Otava 2018)
Alkuteos The Lido
Suomentanut Natasha Vilokkinen
331 sivua
Äänikirjan kesto 10 t 49 min.
Lukija Krista Putkonen-Örn.

Lontoolainen maauimala kaupungin eteläosissa on sulkemisuhan alla. Paradise living -niminen yritys on tehnyt uimalasta tarjouksen ja haluaa muuttaa sen yksityiseksi kuntosaliksi. Siihen päättyisivät lähiyhteisön uimaretket, jotka ovat joillekin jopa vuosikymmenien mittainen perinne.

Yksi uimalan pitkäaikaisista kävijöistä on Rosemary, 86-vuotias nainen, jolle uimala edustaa paljon muutakin kuin pelkkää uintipaikkaa. Maauimala liittyy leskirouvan moniin muistoihin elämän varrelta, eikä vähäisimpänä mielessä välky muisto yhteisistä uintihetkistä edesmenneen aviopuolison kanssa.

Rosemary on valmis taistelemaan, jotta maauimalaa ei menetetä. Aisaparikseen hän saa vuosikymmeniä nuoremman toimittajan Katen, jonka työhön ovat aiemmin kuuluneet lähinnä hassut pienuutiset. Maauimalajuttujen myötä Kate toivoo saavansa uutta nostetta uralleen. Hän kuitenkin saa muutakin kuin mitä odottaa: yhteinen asia saa yksinäisen Katen ja elämää nähneen Rosemaryn ystävystymään.

Pinnalla pysymisen taito onnistuu yhdistämään kepeyden vakavampiin sisältöihin. Tarina on viihdyttävä ja nostaa samalla esille teemoja, jotka eivät ole kevyitä tai olankohautuksella ohitettavia – niin kuin vaikka yksinäisyys, leskeys, työelämä, kansalaisaktivismi. Jotain hurmaavaa Libby Pagen esikoisromaanissa on, ja sitä voikin lämpimästi suositella (kesä)lomalukemiseksi mutta miksei myös luettavaksi arki-iltoina, kun kesäiset uintihetket ovat jo muisto vain.

Helmet 2018: 28. Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä.

Kirjankansibingo: kesä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…