Siirry pääsisältöön

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

"Autohallissa tuoksuu uusilta autoilta. Loppuelämäni minä rakastan kaikkein eniten uuden auton tuoksua ja kitalaessa maistuvaa bansan hajua. Isä heittää takin päälleen ja kilisyttää avaimet taskuun. Jos isä lähtee töistä tavallista aikaisemmin, se tarkoittaa että tapahtuu jotain.
- Nyt mennään hakemaan sulle Vermosta pianorahat, isä sanoo.
Soili Pohjalainen:
Käyttövehkeitä
(Atena 2016)
156 sivua (e-kirja)
Käyttövehkeitä kuljettaa lukijaansa autolla nykyajasta 1980-luvulle ja takaisin. Vanha Volvo vie muistoihin ja maantielle. Näkökulma on Saanan, joka on kasvanut autokaupan takahuoneessa, menettänyt hetki sitten isänsä ja kadottanut vuosia aiemmin veljensä. Isän kuolema käynnistää prosessin; on jonkinlainen pysähtymisen ja tilinteon aika.

Saana on selkeästi isän tyttö. Äiti on jäänyt etäisemmäksi, mutta hänen lähellään puolestaan on Veli, josta ei ole autokaupan jatkajaksi ja jonka pitäisi reipastua.
Veli on nykyisin usein äidin lähellä. Se pitää huomaamatta äidin olkapäästä tai puseronhelmasta kiinni, iso poika. Äidin, jonka on vaikea sietää kosketusta.
Tarinassa kaikuvat perheen sisäiset jännitteet. Saana ja Veli eivät kumpikaan oikein täytä sukupuoleensa ja asemaansa liittyviä odotuksia. Veli ei innostu autoista, Saana kokee olevansa väärän kokoinen ja kulmikas. Keinot selviytyä ovat monenlaiset: kun Veli kapinoi ja hiljenee, Saana kuvittelee itselleen kaksoissiskon Sallan, joka saa kaikki ne pojat, joita kehtaa haluta.

Käyttövehkeitä on tunnelmaltaan melankolinen mutta ei pelkkää tummuudessa rypemistä. Musta huumori keventää tunnelmaa paikoin, ja taitavasti Pohjalainen maalaa menneisyydestä esiin tilannekuvia, joissa on jotain tunnistettavaa sekä samaan aikaan traagista ja koomista. Tapahtumat ja tunnelmat piirretään esiin napakoin ja harkituin lausein, ja lopputuloksena on elämältä maistuva ja sopivasta bensalta haiseva kehitysromaani.

Jälleen saan ihmetellä, jotenkin tänä vuonna erityisesti: Mistä näitä onnistuneita esikoisromaaneja oikein tulee?
Jonakin hetkenä minä menin rikki. Tajuan sen paljon myöhemmin, mutten pysty tavoittamaan hetkeä, jolloin särö syntyi.
Kirjasta muualla: Kulttuuri kukoistaa, Lumiomena, Tuijata ja Kirjasta kirjaan.

Kommentit

  1. Just niin: mistä näitä tulee. Niin varmoja, omanlaisia näkemyksia, kiinnostavia esikoistarinoita. Ihailen, miten kiteytät Käyttövehkeiden hengen ja asettelun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavilla esikoistarinoilla meitä lukijoita tosiaan tänä vuonna hemmotellaan. Mielenkiinnolla odotan Hesarin palkintoehdokkaita, luulisi valinnanvaraa riittävän hyvin.

      Poista
  2. Tässä on raikasta kieltä. Tosiaan, mustaa huumoria ja suruakin, mutta tarkkanäköistä huumoriakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raikasta kieltä - hyvin luonnehdittu. Ja tarkkanäköistä, kyllä.

      Poista
  3. Minä olen juuri bloggaamassa tästä ja pohdin (jälleen kerran) samaa. Mistä tänä vuonna oikein tulee näitä mahtavia esikoisromaaneja? Käyttövehkeitäkin oli todella hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna on lukijoita kyllä hemmoteltu! :) Pitääpä vierailla blogissasi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…