Siirry pääsisältöön

Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä

"Autohallissa tuoksuu uusilta autoilta. Loppuelämäni minä rakastan kaikkein eniten uuden auton tuoksua ja kitalaessa maistuvaa bansan hajua. Isä heittää takin päälleen ja kilisyttää avaimet taskuun. Jos isä lähtee töistä tavallista aikaisemmin, se tarkoittaa että tapahtuu jotain.
- Nyt mennään hakemaan sulle Vermosta pianorahat, isä sanoo.
Soili Pohjalainen:
Käyttövehkeitä
(Atena 2016)
156 sivua (e-kirja)
Käyttövehkeitä kuljettaa lukijaansa autolla nykyajasta 1980-luvulle ja takaisin. Vanha Volvo vie muistoihin ja maantielle. Näkökulma on Saanan, joka on kasvanut autokaupan takahuoneessa, menettänyt hetki sitten isänsä ja kadottanut vuosia aiemmin veljensä. Isän kuolema käynnistää prosessin; on jonkinlainen pysähtymisen ja tilinteon aika.

Saana on selkeästi isän tyttö. Äiti on jäänyt etäisemmäksi, mutta hänen lähellään puolestaan on Veli, josta ei ole autokaupan jatkajaksi ja jonka pitäisi reipastua.
Veli on nykyisin usein äidin lähellä. Se pitää huomaamatta äidin olkapäästä tai puseronhelmasta kiinni, iso poika. Äidin, jonka on vaikea sietää kosketusta.
Tarinassa kaikuvat perheen sisäiset jännitteet. Saana ja Veli eivät kumpikaan oikein täytä sukupuoleensa ja asemaansa liittyviä odotuksia. Veli ei innostu autoista, Saana kokee olevansa väärän kokoinen ja kulmikas. Keinot selviytyä ovat monenlaiset: kun Veli kapinoi ja hiljenee, Saana kuvittelee itselleen kaksoissiskon Sallan, joka saa kaikki ne pojat, joita kehtaa haluta.

Käyttövehkeitä on tunnelmaltaan melankolinen mutta ei pelkkää tummuudessa rypemistä. Musta huumori keventää tunnelmaa paikoin, ja taitavasti Pohjalainen maalaa menneisyydestä esiin tilannekuvia, joissa on jotain tunnistettavaa sekä samaan aikaan traagista ja koomista. Tapahtumat ja tunnelmat piirretään esiin napakoin ja harkituin lausein, ja lopputuloksena on elämältä maistuva ja sopivasta bensalta haiseva kehitysromaani.

Jälleen saan ihmetellä, jotenkin tänä vuonna erityisesti: Mistä näitä onnistuneita esikoisromaaneja oikein tulee?
Jonakin hetkenä minä menin rikki. Tajuan sen paljon myöhemmin, mutten pysty tavoittamaan hetkeä, jolloin särö syntyi.
Kirjasta muualla: Kulttuuri kukoistaa, Lumiomena, Tuijata ja Kirjasta kirjaan.

Kommentit

  1. Just niin: mistä näitä tulee. Niin varmoja, omanlaisia näkemyksia, kiinnostavia esikoistarinoita. Ihailen, miten kiteytät Käyttövehkeiden hengen ja asettelun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavilla esikoistarinoilla meitä lukijoita tosiaan tänä vuonna hemmotellaan. Mielenkiinnolla odotan Hesarin palkintoehdokkaita, luulisi valinnanvaraa riittävän hyvin.

      Poista
  2. Tässä on raikasta kieltä. Tosiaan, mustaa huumoria ja suruakin, mutta tarkkanäköistä huumoriakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raikasta kieltä - hyvin luonnehdittu. Ja tarkkanäköistä, kyllä.

      Poista
  3. Minä olen juuri bloggaamassa tästä ja pohdin (jälleen kerran) samaa. Mistä tänä vuonna oikein tulee näitä mahtavia esikoisromaaneja? Käyttövehkeitäkin oli todella hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna on lukijoita kyllä hemmoteltu! :) Pitääpä vierailla blogissasi.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok